Kuukaudet kuluivat ja seurasin innolla miten auringonkukat kasvoivat … ja kasvoivat … ja kasvoivat. Lokakuussa en ollut uskoa silmiäni. Auringonkukkani olivat lähes tuplasti minun pituisiani. Ne olivat kaikki eri näköisiä, mutta ne olivat suurimmat ja komeimmat auringonkukat mitä olin koskaan nähnyt. Myöhemmin samana vuonna minut kruunattiin Etelä-Suomen parhaaksi auringonkukankasvattajaksi.
Kun näen ilon ja rakkauden, jota nuoret lavalta säteilevät, tunnen itseni jälleen vähän kuin eteläisen Suomen parhaaksi auringonkukankasvattajaksi.
Se että saa olla mukana Paraisten kaupungin kahdeksannessa nuorisoshow´ssa on vähän sama kuin kasvattaisi auringonkukkia. Syksyn aikana olen oppinut tuntemaan 68 aivan mahtavaa nuorta. He ovat viiden kuukauden aikana saaneet kokeilla yhtä ja toista, jota eivät ole koskaan edes ajatelleet. Viisi kuukautta kuulostaa lyhyeltä ajalta, mutta todellisuudessa sinä aikaa ehtii tapahtua ihan uskomattoman paljon.
Projektinjohtajana olen saanut seurata miten nuoret ovat oppineet tuntemaan toisensa. Mutta eniten minua kiehtoo se miten he ovat oppineet tuntemaan itsensä ja kasvaneet sisäisesti. Jotkut nuorista eivät olleet koskaan ennen tanssineet tai laulaneet tai seisseet näyttämöllä. He ovat kehittyneet muusikkoina, tanssijoina, laulajinä, näyttelijöinä tai henkilöinä. He ovat haastaneet itsensä tavalla tai toisella. Se jos mikään on jo suosionosoitusten arvoista.
Kun näen ilon ja rakkauden, jota nuoret lavalta säteilevät, tunnen itseni jälleen vähän kuin eteläisen Suomen parhaaksi auringonkukankasvattajaksi. Kaikesta huolimatta nuoria ei voi verrata auringonkukkiin, sillä auringonkukat kuihtuvat aikanaan. Sitä nämä nuoret eivät tee. Heidän kukoistuskautensa on vasta alkanut.
Samuel Salminen
suomennos Leena Lehtonen
Lue myös:
