Viime viikon PK:ssa oli pieni kiitosilmoitus joka saattoi mennä monelta ohi. Siinä kauppias Sol-Britt Wikström kiitti kaikkia asiakkaitaan 37-vuotisen uransa ajalta. Tämä ura päättyi viime viikon tiistaina, kun viimeiset loppuunmyyntituotteet löysivät uudet omistajat.
Tai ei se nyt aivan vielä ole päättynyt. Kivijalkakaupasta olisi vielä kannettava ulos muutama isompi ja painavampi kaappi, mutta muilta osin asuintalon pohjakerroksen tila alkaa olemaan tyhjillään. PK:n vieraillessa Österbyntie 1:n (aikaisemmin Söderbyntie 41) suhteellisen kuluneessa ja autiossa kaupassa, jäljellä oli muutama hylly ja pari laatikkoa tuotteita, jotka eivät menneet kaupaksi. Kemikaaliotuotteita on laatikollinen, muutama limupullo ja tölkki alkoholitonta olutta sekä erinäisiä kynttilöitä jäi jäljelle.
– Viimeisen viikon aikana yritin saada kaikki tavarat myytyä puoleen hintaan, Wikström kertoo.
Poissa ovat myös suurin osa teippauksista, mutta yhden ikkunan teipit ovat vielä paikallaan. Ikkuna on rikki, eikä Wikström halua ottaa riskiä sirpaleiden suhteen.
Hän tervehtii edelleen tuttuja pihalla kantaessaan viimeisiä tavaroita autoonsa. Jäljellä on enimmäkseen paperitöitä. Sitten se on loppu.
– Tietyllä tavalla tuntuu haikealta, mutta samalla tunnelmat ovat hyvin kaksijakoiset. Tuntuu vapauttavalta kun pääsee huolehtimasta kylmälaitteiden lämpötiloista ja pelkäämästä laitteiden puolesta ukkosta, hän sanoo.
Suurmarkettien aikakautena pieni F:ma E. Stenroosin kauppa on kaikesta huolimatta kannattanut. Wikström toteaa viime vuoden olleen myynnin osalta kaikkien aikojen paras, joten lopettamispäätös ei perustu kannattamattomuuteen.
– Sopimukseni Keskon kanssa päättyy vuoden lopussa ja he kyselivät jo sopimuksen uusimisesta, mutta vastasin ei. Sopimukset tehdäään aina viideksi vuodeksi kerrallaan, joten se ei ollut minulle missään vaiheessa realistinen vaihtoehto.
Kauppa oli toiminnassa melko tarkkaan 51 vuoden ajan, joista viimeiset 37 vuotta Wikströmin alaisuudessa. Hän siirtyi hoitamaan kauppaa sen perustajan Elli Stenroosin astuttua sivuun 1. huhtikuuta 1978. Sitä ennen Wikströmillä oli tasan yhden kuukauden verran kokemusta kaupan alalta.
– Olin työskennellyt lomasijaisena kaupassa edeltävänä kesänä yhden kuukauden ennen kuin 21-vuotiaana siirryin kauppiaaksi. Täytin 22 myöhemmin samana vuonna. Siihen aikaan Paraisilla oli runsaasti pieniä elintarvikekauppoja. Strömborgeilla oli Tarmola aivan tässä vastapäätä, Fagerlundilla oli useita sivutoimipisteitä ja Skräbbölessäkin oli monta kauppaa. Nyt jäljellä ei ole enäää yhtään, se kai on tätä päivää.
Vuosien varrellla kanta-asiakkaita on tullut ja mennyt. Joidenkin osalta hän on ehtinyt tutustumaan jopa kolmee sukupolveen. Lapset ja lapsenlapset ovat ensimmäisillä viikkorahoillaan ostaneet Wikströmiltä irtokarkkeja.
– Totta kai monet uskolliset asiakkaat olivat pettyneitä, mutta minun oli aika siirtyä sivuun. Muuten olisin täällä varmasti vielä kahdeksankymppisenä, hän nauraa puoliksi tosissaan.
Kanta-asiakkaat ovat muistaneet häntä lämpimin sanoin ja kukkasin.
– Esimerkiksi viime maanantaina kun kävin pankissa, joku oli jättänyt kukkakimpun ovelle. En vieläkään tiedä keneltä kukat olivat.
Aivan vielä hän ei ole valmis. Kauppiaskirjan viimeinen luku odottaa päätöstään, sillä kaikenlaista pientä fiksattavaa riittää.
– Onhan tämä ollut elämäntapa. En oikeastaan ole ehtinyt sen kummemmin tunnustella miltä lopettaminen itsestä tuntuu, sillä taidan vielä olla tässä kiinni. Todennäköisesti tyhjä tunne tulee viimeistään talvella, sillä nyt kesäaikaan on kaikenlaista muuta puuhaa – kuten vaikkapa puutarhanhoito.
– Pitäää rauhoittua kunnolla ja ihmetellä mitä lähtisi tekemään. Meillä on reilun vuoden ikäinen lapsenlapsi, joten hän pitää meidät varmasti toimeliaina, hän nauraa.
Myymäläkiinteistön tuleva kohtalo on vielä hämärän peitossa, mutta peruskorjauksen tarpeessa se ainakin on. Suuri osa tilan kiinteästä kalustuksesta on alkuperäiskunnossa. Vuokrasopimuksen hän sanoi irti helmikuussa.
Myymälätila ja askeettinen takahuone varastoineen kattaa ruhtinaalliset 56 neliötä.
– Jep, jep. Maanantaina vein korttimaksupäätteen ja laajakaistapurkit takaisin. Lankapuhelin on vielä paikallaan ja kaivoin itse asiassa esiin jopa puhelinosakkeenkin, Wikström sanoo.
Muutama pieni kyläkauppa Paraisilta vielä löytyy, mutta keskustan osalta niitä ei enäää ole. Paraisten Portti ja Lillmälön Portti sekä Lielahden Kauppa ja Kapakka vaalivat edelleen perinteitä.
Mikael Heinrichs
050 306 2004/mikael.heinrichs@fabsy.fi
Lue myös Suntin suulla -kolumni!
