He asuvat polkupyörien selässä viisi kuukautta

Vinkkejä. Frederiken ja Johannin mielestä seuraavia tavaroita ei kannata unohtaa pitkällä pyörämatkalla: hyvä polkupyöräpumppu, matkalukemista ja lämminvesipullo kylmiä iltoja varten. Kuva: Tuuli Meriläinen.

Frederiken ja Johannin inspiraatio jatkaa eteenpäin on halu nähdä uusia paikkoja ja oppia lisää alueiden historiasta. PK tapasi pariskunnan Nauvossa.

Huhtikuun alussa saksalaiset Frederike Richert ja Johann Griem aloittivat elämänsä suurimman pyöräilyseikkailun. Suurine matkalaukkuineen he lähtivät liikkeelle Hannoverin eteläpuolella sijaitsevasta pikkukaupungista suunnitelmana Itämeren ympäriajo. Kun PK tapaa heidät Oak Tree & B&B -kahvilassa Nauvossa, he ovat asuneet polkupyörien selässä kaksi ja puoli kuukautta ja kulkeneet lähes 4000 kilometriä. Vastatuuli puhaltaa lounaasta ja he ovat kamppailleet Saaristotien vastatuulessa. Istuudumme ja syömme lämmittävää lohikeittoa, ja samalla he kertovat matkastaan tähän asti.

He ovat suurin piirtein seuranneet Eurovelo 10 -reittiä Puolan ja Baltian läpi, mutta monin kiertotein. Tähän mennessä he ovat pyöräilleet Puolan, Liettuan, Latvian, Viron sekä Suomen lounaiskulman läpi. Heillä ei ole aikaa kiertää koko Itämeri tämän matkan aikana, ja nyt he suuntaavat Ahvenanmaalle ja Tukholmaan Turunmaan saariston kautta.

– Tapasimme Puolassa naisen, jonka tavoitteena oli pyöräillä Itämeren ympäri. Hän on jo Ruotsin itärannikolla. Häneen verrattuna tunnemme itsemme hitaiksi. Samalla olemme kuitenkin tunteneet, että olemme liian nopeita. Pyöräilemme päivittäin noin 60–70 kilometriä ja matkan varrella on niin paljon mielenkiintoisia asioita, joihin emme ehdi tutustua, Frederike sanoo.

Tärkeää oppia lisää ohittamistaan paikoista

Hänen ja Johannin suurin tavoite on aina ollut oppia lisää ohittamistaan paikoista, ja he haluavat uppoutua poliittiseen historiaan. Frederiken Virossa asuneet isovanhemmat kuuluivat baltiansaksalaisten vähemmistöön. Heidät karkotettiin Saksaan vuonna 1939 silloisten Baltian venäläisten kuvernöörien toimesta toisen maailmansodan aikana, Molotov–Ribbentrop-sopimuksen seurauksena. Nyt Frederike ja Johann ovat vierailleet paikoissa ja rakennuksissa, joissa hänen sukulaisensa asuivat.

– On ollut mielenkiintoista lukea Ruotsin vallan ajasta Baltiassa, ja Venäjän vaikutuksesta.

Heidän mukaansa on myös ollut mielenkiintoista seurata, kuinka Virossa ja Latviassa, jotka ovat suhteellisen nuoria valtioita, ollaan niin innostuneita kansallisuudestaan ​​ja vapaudestaan Venäjästä.

– Olemme käyneet esimerkiksi Narvassa. Halusin näyttää Johannille suuret linnat, jotka sijaitsevat rajan molemmin puolin. Siellä näimme Venäjälle, ja rajan toisella puolella lapset vilkuttivat meille.
Johann on pian valmis arkkitehti ja matkan aikana hän on nähnyt mielenkiintoisia vanhempia rakennuksia ja oppinut niiden historiasta.

– Haluan kannustaa muita pyöräilijöitä lukemaan paikoista ja sisäistämään maisemat ja kaupungit. Silloin ymmärtää paremmin maata, jossa käy, Johann sanoo.

Monissa paikoissa he ovat yöpyneet useamman päivän nähdäkseen lisää, esimerkiksi Liepajassa, Gdanskissa ja Riiassa, jossa he leiriytyivät leirintäalueelle melkein keskustassa. Kuldiga Latviassa on myös paikka, jonka he haluavat mainita.

– Kuldigassa on Euroopan levein vesiputous ja siellä näimme kalojen hyppivän!

He haluavat myös suositella Viron Jurmalaa pyöräilijöille.

– Siellä voi pyöräillä rannalla, se oli vaikuttavaa, Johann sanoo.

Turku oli tärkeä pysähdyspaikka

Vaikka he ovat nähneet Suomea vain vähän matkallaan Helsingistä Turkuun Tammisaaren kautta, he ovat onnistuneet löytämään hienoja paikkoja. Inkoossa sijaitsevasta Fagervikistä he löysivät ihastuttavan kahvilan keskellä ei mitään, jossa tarjoiltiin maukkaita pullia. Turku oli myös heille tärkeä pysähdyspaikka, koska he halusivat ehdottomasti nähdä Suomen vanhan pääkaupungin.

– Turun joenvarsi kahviloineen on kuin Pariisi, mutta ihmisten määrä on pienempi, Frederike sanoo.

Nauvoon saapumista edeltävänä yönä he nukkuivat teltassa Johan Werkelinin pihalla Kopparössä Paraisilla. He tapasivat Merkelinin sattumalta Glassbåten-minikioskilla ja hän kutsui heidät kotiinsa. Matkansa aikana he ovat leiriytyneet pääasiassa luonnossa ja leirintäalueilla. Raskaasti kuormatut pyörät ovat kestäneet hyvin koko matkan, mutta ketjut on vaihdettu jo pari kertaa. Elokuun puolivälissä he palaavat kotiin Saksaan ja ennen sitä he pyöräilevät vielä Ruotsin ja Tanskan läpi sekä käyvät Öölannissa ja Gotlannissa. Gotlanti sijaitsee ensimmäisten Hansa-reittien varrella, mikä kiinnostaa molempia. Frederikelle on kuitenkin vielä tärkeämpi syy käydä Gotlannissa.

– Olen suuri Astrid Lindgrenin kirjojen ja Peppi Pitkätossun ystävä, ja haluan käydä Visbyssä, koska olen kuullut, että Peppi-elokuvat kuvattiin siellä!

Tuuli Meriläinen

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Kaikkien, jotka kommentoivat PK:n nettijuttuja, odotetaan tekevän sen asiallisesti ja omalla nimellään. Kommentin allekirjoitus sekä omalla etu- että sukunimellä, kiitos.


*