Huhuja

Eräs entinen kollegani aloitti liikunnan kulkemalla pyörällä töihin. Sanottu ja tehty. Kohta alkoi leviämään itsepäisiä huhuja, että hän on ajanut kännissä ja menettänyt ajokorttinsa. Huhut kulkeutuivat myös eräälle kaupunginvaltuutetulle asti. Hän kysyi sitten poliisipäälliköltä, että olisiko mahdollista tehdä poliisille ilmoitus, että saataisiin huhujen levittäjät kiinni. Toki näin voitaisiin teoriassa tehdä, mutta mahdollisuudet tuloksen saamiseen ovat pienet, sanoi poliisipäällikkö. Paras neuvo on, että alkaa kulkemaan töihin taas auton kanssa!

No, kaupunginjohtajana saa kuulla kaikki hurjimmat huhu itsestään ja muista. Aloittaessani työssäni kuulin huhun, että minulla oli salainen palkkasopimus ja että olin vaatinut työhuoneeni täydellistä remontoimista ja summakin oli mainittu. Huhut tulivat ja menivät. Urani loppuvaiheessa sain viestin, että ”kaikki täällä kylällä tietävät, että sinä olet meitä vastaan”. Sillä kertaa pystyin paikantamaan mistä huhu tuli, mutta ei ollut edes mitään järkeä yrittää oikaista tätä päätöntä väitettä.

No joo, jos asut joen varrella, saat uida krokotiilien kanssa. Antaa ihmisten puhua roskaa, jos heillä ei ole järkevämpää tekemistä.

Väärät uutiset ja huhut ovat lähes sukua toisilleen.

Mutta siitä huolimatta sitä aina silloin tällöin miettii, että mistä nämä fantastiset tarinat tulevat? Kuka aloittaa huhut? Onko se pelkkää ilkeyttä erityisellä taka-ajatuksella vai vahingossa?
Varmasti molempia.

Huhuilla voi joskus olla pahoja seurauksia ja ne voivat aiheuttaa vahinkoja, joita ei voi korjata.

Suomen sisällissodan ajalta kerrotaan punaisten terrorismista ja valkoisten teloituksista levitettyjen huhujen johtaneen lisääntyneeseen väkivaltaan ja hukkaan heitettyihin elämiin. Väärä huhu levitti kuolemaa ja kaunaa vaikeina aikoina, jolloin se mitä todella tapahtui, oli jo tarpeeksi vaikeaa. Mutta se on historiaa, me olemme kai nyt viisaampia?

Sosiaaliset mediat ovat johtaneet tiedon ja uutisten, sekä oikeiden että väärien, nopeaan leviämiseen.
Väärät uutiset ja huhut ovat lähes sukua toisilleen.

Trollitehtaat tehtailevat ”fake newsejä” vaikuttaakseen mielipiteisiin, huhujen levittämisestä on tullut systemaattista, suunniteltua ja kattavaa. Joidenkin maiden johtajat, sekä autoritaariset että näennäisesti demokraattiset, yrittävät hiljentää kritiikkiä ja kontrolloida tiedotuskanavia. Pidetään huoli siitä, että kriitikot saatetaan syytteeseen veropetoksesta, rahanpesusta, laittomista mielenosoituksista tai sitten kätketään hieman huumeita epämieluisan toimittajan kotiin ja kun poliisi tulee, löytävät he sattumalta huumeet.

Kun laitetaan liikkeelle huhu, että kaikki maahanmuuttajat ovat terroristeja, voidaan turvallisin mielin mennä vaaleihin ’suljetaan rajat ja rakennetaan uusia muureja -teemalla’. Huhut voivat palvella monia tarkoituksia pienessä yhteisössä ja isossa maailmassa.

Mutta joskus huhut voivat olla täysin totta ja joskus ne ovat täysin kilttejä! Kyllä, mutta koska?

Eihän sitä voi jättää pelkkään juoruiluun kahvikupin äärellä, sillä onhan erittäin mielenkiintoista kuulla ”uutisia” kaupungilla. Mutta joka kerta kun kuulee huhun, pitäisi miettiä tarkkaan, ennen kuin nielee kaiken mitä sanotaan ja mikä tärkeintä, ennen kuin kertoo tarinan eteenpäin paranneltuna versiona.

Folke Öhman
Paraisten entinen kaupunginjohtaja