Kaikki ansaitsevat riippumaton

Kello on 4.14 ja aurinko paistaa kaihtimien välistä ja herättää minut. Ulkopuolella maailma kylpee loistavassa auringonpaisteessa.

Nopea aamugooglaus osoittaa sen pitävän paikkansa, kyllä, aurinko on noussut kaksi minuuttia sitten.

Linnut visertävät ja kirsikkapuu näyttää morsiuskimpulta.

On niin mukavaa, että jo tähän aikaan päivästä pitäisi mennä ulos ja hengittää syvään. Antaa hartioiden pudota ja antaa talven paksun turkin pudota korkeaan heinään, missä se katoaa kuin peikko, kun aurinko paistaa siihen.

Kesäyöt kesäkuussa ovat liian lyhyitä nukuttavaksi. Silti nukumme, näin me toimimme.

Muutama tunti myöhemmin, kun herään kunnolla, huomaan, että eräs Facebook-ystäväni oli työskennellyt puutarhassa niin kauan, että pimeys oli ehtinyt tulemaan. Silloin kello oli 00.50.

Kesäyö on ihana ja lyhyt. Tämä on se aika vuodesta, kun me tankkaamme valoa ja aurinkoa, niin paljon kuin vaan ehdimme ja pystymme.

Olemme kausiluonteisia olentoja – juuri nyt keräämme itseemme sen valon, jota tarvitsemme jaksaaksemme herätä lumisena marraskuun torstaina.

Osa tankkaa kesää parhaiten hakkaamalla polttopuita tai puhdistamalla kukkapenkkejä.

Toiset kuuraavat räsymattoja ja täyttyvät mäntysaippuan tuoksusta – tuoksusta, joka sanoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Toiset eivät enää jaksa kuurata tai hakata, mutta muistavat miltä metsämansikat maistuivat, kun he olivat lapsia ja kesät olivat pitkiä, kyllä, melkein loputtomia, täynnä huolettomuutta.

Osa meistä istuu laiturin reunalla ja kastaa varpaita veteen. Toiset istuvat soutuveneessä ja katsovat, miten vesi tippuu airoista.

Ehkä voimme taas hengittää, toipua, huilata.

Me ansaitsemme sen. Varsinkin tämän kamalan kevään jälkeen ansaitsemme todella hienon kesän.

Osa meistä tankkaa valoa ja kesää parhaiten kiitämällä saaristossa vesiskootterilla täyttä vauhtia tai valitsemalla tänä vuonna vielä isomman moottoriveneen kuin viime vuonna.

Toiset purjehtivat ensimmäisestä päivästä lähtien, kun jäät alkavat murtua ja nauttivat tuulesta tai pläkässä hiljaisuudesta ja rauhasta pitkään, pitkään ulkona merellä.

Makaaminen riippumatossa kesäpäivänä voi myös antaa mielenrauhaa. Jos ehtii tuntemaan jonkinlaisen sisäisen rauhan ennen kuin nukahtaa, tottakai.

Kaikki ansaitsevat riippumaton, kannon kesäisessä metsässä tai tuolin parvekkeella.

Kaikki ansaitsevat luvan nauttia suomalaisesta kesästä.

Ja meillä kaikilla on mahdollisuuksia, aivan nurkan takana. Edes niille, jotka asuvat Paraisten keskustassa ei luonto tai kesä ole kaukana.

Periaatteessa pitää vain avata ovi ja mennä ulos.

Ja parasta on, että se suloinen kesä jatkuu edelleen myös aamu kello neljän jälkeen.

Carina Holm

Toimittaja, Paraisten Kuulutukset

Käännös Timo Järvenpää

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Kaikkien, jotka kommentoivat PK:n nettijuttuja, odotetaan tekevän sen asiallisesti ja omalla nimellään. Kommentin allekirjoitus sekä omalla etu- että sukunimellä, kiitos.


*