Lofsdalin kartano – rakastettu paikka täynnä kehitysmahdollisuuksia

Niklas Reuter terassin edessä. Kuva: Tuuli Meriläinen.

Kaunis keltainen kartona kajastaa veden äärelle laskeutuvasta rinteestä hieman ennen Sattmarkia, kun aluetta lähestyy saaristotietä pitkin Nauvon suunnasta. Lofsdalin kartano, jonka historia alkoi jo 1600-luvulla, on Lofsdalin kylän keskus. Vielä nykyäänkin kylän vapaa-ajan asukkaista iso osa on reuterin sukuun kuuluvia.

Lofsdalin kartano muodostaa reilut kymmenen kilometriä Saaristotietä pitkin Paraisilta sijaitsevan Stortervolandetin Lofsdalin kylän luontaisen keskipisteen. Kartanon omistaja Niklas Reuter ottaa vieraat vastaan keltaisen, 1700-luvulla rakennetun 300 neliömetrin kokoisen päärakennuksen edestä. Päärakennus on nykyään suvun yksityinen vapaa-ajan asunto. Istahdamme remontoidulle sivuterassille.

– Vanha terassi lahosi ja romahti, Niklas kertoo viitaten kartanon alati jatkuvaan kunnossapitotyöhön.

Niklas siirtyi toiminnan johtoon Lofsdalissa virallisesti vuonna 2021, mutta jo vuodesta 2009 hän on vastannut käytännön töistä. Isä Arndtin kuollessa vuonna 2018 alkoi suuri työ kartanon suvun hallussa säilymisen mahdollistavan ratkaisun löytämiseksi. Niklaksen mukaan prosessi oli sujuva verrattuna hänen vanhempiensa tekemään työhön.

– Vanhempieni muuttaessa tänne 1960-luvulla tila oli kahden sukupolven aikana jakamatta jäänyt kuolinpesä. Vanhempani Arndt ja Marita tekivät suunnattoman työn rakentaessaan sen, mitä minä nyt hoidan.

Vaikka Niklas itse kuuluukin kartanoa hallinneiden ja hallitsevien Reutereiden sukupolvista jo seitsemänteen, hän on vankasti kiinni nykyajassa ja pitää katseensa tulevaisuudessa.

– Kartanon ydintoimintaan kuuluvat maa- ja metsätalous sekä ympäristönhoito, asuntojen vuokraus ja ajoneuvojen säilytys sekä matkailu.

Lofsdalin kartanon historia on alkanut jo 1600-luvulla. Kuva: Tuuli Meriläinen.

Tilaan kuuluu noin 50 eri rakennusta, joista moni on 1800-luvulta, sekä noin 300 hehtaaria jatkuvaa ylläpitoa vaativia maa-alueita. Kartano vuokraa asukkaille kymmenkuntaa vuoden ympäri asuttavaa asuntoa ja noin viittätoista vapaa-ajan asuntoa. Niklaksen mukaan Paraisten ja Turun läheisyyden ansiosta asuntoja kohtaan on aina kiinnostusta. Hän kiittää kiinteistönhoitajana toimivaa Raimo Kuusistoa ja energiankäytön ja maankäytön asioissa auttavaa Lasse Nummelinia. Tilan maatalous on luomuluokiteltua, ja paalintuotantoyhteistyö nauvolaisen Jan-Erik Karlssonin kanssa toimii hyvin. Kaikki tilan tuottama rehu menee Karlssonin karjalle.

– Ympäristönhoitohan on ajankohtaista myös kartanolla. Kartanon maita on laidunnettu 1700-luvulta asti, ja 1950- ja 1960-luvuilla laiduntamisessa oli lyhyt tauko.

Lenholmenin tammilehtojen ennallistamiseen annettiin suuri työpanos 1980-luvulla. Maat kuuluvat pääosin Reuterin suvulle ja osin myös kartanolle. Tomas ja Runa-Britt Willbergin lehmät ja Markus Karlssonin ja Kitty Abrahamssonin lampaat laiduntavat maita.

Navetta. Kuva: Tuuli Meriläinen.

Sattmarkin alueen matkailuyrittäminen on Niklas Reuterin mukaan erittäin tärkeä osa Lofsdalin kartanon toimintaa. Ravintola-, kahvila- ja mökkivuokraustoimintaa pitää Markku Keräsen ja Marika Lavosen yhtiö, kun taas käsityöpuotia hoitaa Gullkrona-käsityöliike. Heikki ja Liisa Eskelinen ovat toimineet jo pitkään Sattmarkin kalansavustajina. Juuri Sattmarkissa Niklas näkee suurimmat mahdollisuudet kehittää toimintaa. Ravintolan paviljonkia suunnitellaan pidennettävän sateensuojassa olevien istumapaikkojen lisäämiseksi. Sataman venepaikkojen määrää aiotaan myös kasvattaa. Sattmarkin juhannuksenvieton halutaan houkuttelevan yli 500 asiakasta paikalle. Sattmarkissa on myös 2,5–11 kilometrin pituisten vaellusreittien alku- ja loppupäät.

Niklas käyttää viikossa päivän tai kaksi kartanon asioiden hoitamiseen, ja tulevaisuudessa on esimerkiksi löydettävä uusia energiaratkaisuja. Rakennuksista iso osa on öljylämmitteisiä, ja putkilla on ikää.

– Tähän mennessä olemme keskittyneet voimakkaasti kattojen ja ikkunoiden parantamiseen sekä kosteusvaurioiden korjaamiseen. Olisihan se mukavaa, että meillä olisi hieman uudemmat putket, ja päärakennuksessa on nyt vuotava lämminvesivaraaja, joka on korjattava.

Niklaksen päätyö on projektinhallinnan ja johtamisen konsulttina ja kouluttajana toimiminen omassa Projnik-yrityksessä. Hänen mukaansa työ on välttämätön kartanoon sijoittamisen kannalta.

– Eri tarpeiden ja intressien tärkeysjärjestykseen laittaminen on ikuista tasapainottelua. Huolehdimme rakennusten eliniästä, vuokrasuhteiden merkityksestä ja tietenkin kustannuksista – mikä on kestävä ja tärkeä sijoitus juuri nyt?

Vaikka Niklas alun perin suunnitteli aivan muuta kuin Lofsdalin vastuulleen ottamista, hän sanoo 220 vuotta suvussa kulkeneen kartanon tuovan tiettyä vastuuntuntoa ja voimakasta halua säilyttää kartano myös tulevaisuudessa.

– Perin vanhemmiltani rakkauden tätä paikkaa kohtaan. Koen, että on todella palkitsevaa nähdä niin monin tavoin ainutlaatuisiin rakennuksiin ja kulttuuriympäristöön sijoittamisen sekä työskentelyn tulokset.

220 vuotta Reutereita Lofsdalin kartanossa

Sildalan kylässä Lofsdalin kartanon maiden lähistöllä asuu kielitieteilijä Mikael Reuter pienessä talossa, josta on näköala Djupsundetille. Hän on yksi monista entisen säteritilan lähistöllä asuvista Reuterin suvun jäsenistä. Kartano on ollut keskeinen osa suvun historiaa jo 220 vuotta.

– Tänä vuonna juhlistamme sitä, että Lofsdalin säteritila siirtyi Arndt Johan Winterin omistukseen vuonna 1804.

Juhlavuotta vietettiin juhannuksena ison, yli sadan osanottajan sukukokouksen merkeissä. Mikael Reuter on yksi kamarineuvos Winterin lukuisista jälkeläisistä.

Rakas paikka. Myös Mikael Reuterille Lofsdal on tärkeä paikka j a hän muistaa lapsuuden kesänsä suvun ja ystävien kesken. Kuva: Tuuli Meriläinen

– Arndt Johan osti Lofsdalin 1804. Hänen tyttärensä Anna Lovisa avioitui Carl Robert Procopén kanssa, ja tämä peri tilan. Procopén tytär Aline meni naimisiin isoisäni Enzion isän Edvin Titus Feodor Reuterin kanssa.

Säteritila monine rakennuksineen toimi lähinnä loma-asuntona kesäisin yhteen kokoontuneelle suvulle.

– Ennen oli tapana muuttaa vapaa-ajan asuntoon 1. kesäkuuta, ja Helsingissä asuneet sukulaiset järjestivät yhteiskuljetuksen. Koko suvun kuljetuslaatikot ladottiin Paraisille ajavaan rekkaan. Elokuun viimeisenä päivänä muutettiin takaisin kaupunkiin. Olen viettänyt kaikki kesäni täällä ja olin kolme viikkoa vanha, kun muutin tänne ensimmäistä kertaa.

Mikael kertoo perinteiden velvoittaneen juhlimaan Lofsdalin kartanossa kahta merkkipäivää vuodessa: juhannusta sekä Aline Reuterin syntymäpäivää 1. elokuuta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana suku on kerääntynyt Farmors ekiksi kutsutun tammen luo Lenholmenille joka elokuun alussa.

Perherekti “Isoäidin tammen” alla Lenholmenilla kesällä 1898. Vasemmalla Aline Reuter (s. Procopé), sitten hänen poikansa Julio Reuter ja tyttärensä Zelia Appelberg. Kuvan on ottanut Enzio Reuter joka on kolmas oikealta. Kuva: Enzio Reuter.

Lofsdal oli rakas paikka myös 1800-luvun lopussa Helsingin yliopiston eläintieteen professorina työskennelleelle Odo Morannal Reuterille. Eräässä kirjoituksessaan hän totesi: ”Lofsdal oli meille yhtä kuin kesä, kun kaikki puhkeaa kasvuun ja kukkaan. Ja siellä myös kasvoi lapsuudessani niin ruumiini kuin sielunikin.”

Tuuli Meriläinen

Käännös: Helene Helo

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Kaikkien, jotka kommentoivat PK:n nettijuttuja, odotetaan tekevän sen asiallisesti ja omalla nimellään. Kommentin allekirjoitus sekä omalla etu- että sukunimellä, kiitos.


*