Saunan kamarissa seissyt harmoni oli ensimmäinen kosketukseni johonkin hieman pianoa muistuttavaan. Kyläilijät saattoivat yrittää soittaa harmonilla jotakin, ja itse onnistuin yksisormitekniikalla maanittelemaan soittimesta Ukko Nooan. Pianon soittamisessa ja pianonsoiton hallitsemisessa on eroa.
Järjestimme 80-luvun alussa politiikkaillan Brankiksella, ja vieraana oli paikallinen kansanedustaja. Ilta oli määrä aloittaa pianon säestämällä laululla. Pyysimme musiikkikoulun rehtoria pianistiksi, mutta hän asetti ehdoksi, että hankkisimme paikalle paremman pianon. Sehän järjestyisi helposti!
Lainasimme pianon Lilla Malmin koulusta, ja minä ja asiamies haimme pianon. Piano oli hieman odotettua painavampi, ja soittopeli kiilautui harmillisesti portaikon oviaukkoon. Pinnistämällä kaiken voimamme onnistuimme saamaan sen vain takaisin ulos emmekä lainkaan Brankikselle.
Onneksi illan pääpuhujan Toffe Taxellin ei ollut määrä käyttää pianoa (mikä oli monestakin näkökulmasta hyvä asia), joten rehtori sai pärjätä vanhalla soittimella. Musiikillisesti harjaantumattomaan korvaan musiikki kuulosti ihan kohtuulliselta, eikä musiikilla todennäköisesti ollut ratkaisevaa vaikutusta pian seuranneisiin eduskuntavaaleihin. Emme pyytäneet rehtoria vapaaehtoiseksi muihin tilaisuuksiin, joten emme voi tietää, olisiko hän vielä suostunut.
Muutamaa vuotta aikaisemmin olin ollut pianistin uraa lähempänä kuin koskaan – aiemmin tai sittemmin. Luokanopettajan perusopintoihin sisältyi pianonsoiton opiskelua. Opiskelupaikkakuntani kanttorin johdolla aloitin, tein ja päätin lyhyen urani konserttipianistina. En yltänyt Chopin-korkeuksiin, mutta opin soittamaan ”Intiaanitanssin” omasta mielestäni varsin kelvollisesti.
Vuokrasimme viiden kaverin kesken 300 neliön opiskelija-asunnon, ja pianonsoittoa harjoitellaksemme lainasimme pianon ystävälliseltä rouvalta. Hän halusi, ettei soittimella soitettaisi rockia vaan jotakin hillitympää. Meistä kaksi oli taitavia pianisteja (en lukeutunut tähän joukkoon), mutta koska he eivät vielä osanneet lukea nuotteja, asteikkojen harjoittelun lomassa he tulivat usein soittaneiksi korvakuulolta hieman ragtimea, boogie woogieta ja ajoittain kiellettyä rockia. Erityisen arvostettuja olivat kulttuuri-iltamamme, joihin sisältyi paljon musiikkia ja kaikkea opiskelijaelämään kuuluvaa. Piano oli suosittujen tapahtumiemme moottori.
Syksyksi opettajankoulutus muutti Vaasaan, ja piano tarvitsi uuden kodin. Ystävällinen rouva lahjoitti pianon hyväntekeväisyysjärjestölle, joka haki sen avolavaisella Kleinbusilla. Kampesimme pianon lavalle, ja on syytä huomauttaa, että sen kiinnittämisestä narulla vastasi hyväntekeväisyysjärjestön edustaja. Tämä oli aikaa ennen kiristettäviä kuormaliinoja. Lähdimme apumiehiksi ja ajoimme kuljetuksen perässä. Vienosti oikealle kaartuvassa mutkassa musiikkitaivaalle alkoi ilmestyä huolestuttavia pilviä. Yhtäkkiä yksi autossamme huusi: ”Nyt piano (sensuroitu) lentää!”
Autokoulussa opimme, että kuljettajan on kyettävä hallitsemaan autoa ”kaikissa ennakoitavissa tilanteissa”. Tällainen ”ennakoitava” tilanne on esimerkiksi, että auton eteen yhtäkkiä putoaa piano. Paikkakunnan autokoulu ansaitsee tunnustusta siitä, että oli tällaiseen tilanteeseen varautumisen opettanut, ja kuljettaja onnistui jarruttamaan ajoissa eikä auto törmännyt pianoon. Auton musikaalisimmat kuvailivat pianon asfalttiin osumisesta syntyvää sointia riitasointuiseksi soinnuksi. Nostimme pianon kyytiin ja purimme kuorman hyväntekeväisyysjärjestöllä, joka tarjosi meille kahvia ja purtavaa. Pianon kohtalosta emme puolestaan keskustelleet.
Nyt yksi silloisesta seurueestamme lähtee kanttoriksi Ahvenanmaalle, joten pianolla oli ilman muuta iso merkitys saariston musiikkielämän rikastamisessa.
Miellyttävä pianomusiikki on kaunista ja on vuosien varrella tuottanut hienoja musiikkielämyksiä niin pianisteiksi ryhtyneille kuin yleisön puolelle hakeutuneille. Jotkin kauniit pianokappaleet ovat jääneet mieleeni, mutta kirkkaimpana loistaa kyllä muisto itse pianosta.
Folke Öhman
Käännös: Tuuli Meriläinen
Kommentoi