Ihminen voi olla riippuvainen monesta asiasta ja ilmiöstä, minä olen esimerkiksi varmasti riippuvainen sosiaalisesta mediasta.
Viime aikoina olen kuitenkin kehittänyt yhdistetyn bluetoothin ja äänikirjojen riippuvuuden. Viime vuosien aikana olen kuunnellut lähes sata kirjaa, siis varmasti tuhat tuntia. Tärkeimmäksi välineekseni ovat tulleet älypuhelimeni ja bluetooth-kuulokkeeni.
Työssäni olen useimmiten yksin ja teen jotakin fyysistä työtä tai istun tuntikausia traktorissa, silloin on paljon aikaa, jonka voi täyttää äänikirjoilla. Sen, että kuuntelemiseni on muuttunut riippuvaisuudeksi, huomaa ensi kädessä siitä erikoisesta tunteesta, joka tulee, kun patterit kuulokkeista loppuvat tai nettiyhteys pätkii, kun teen töitä eläinten kanssa vanhassa ladossa, missä tiiliseinät estävät äänikirjasovellustani saamasta yhteyttä ulkomaailmaan.
Kaikista vuosien varrella kehittämistäni riippuvuuksista: kahvi, sosiaalinen media ja niin edelleen, on riippuvuus bluetoothista ja äänikirjoista todennäköisesti vakavin.
Se tunne, kun sen sijaan, että kuuntelisin Herman Lindqvistiä lukemassa omaa kirjaansa, joudun kuuntelemaan merisäätä radiosta, saa minut menettämään malttini. Jopa spotifytilini varoitti vähentyneistä musiikkitunneista viimeisen kahden vuoden aikana.
Mutta voiko sitä tosiaankin kuunnella mielenkiintoista äänikirjaa samalla kun tekee työtä? Mitä tapahtuu silloin, kun kuuntelen mielenkiintoista teosta ihmiskunnan historiasta Yuval Noah Harariksen ”Sapiensista” samalla kun leikkaan heinää traktorilla?
Tähän mennessä en ole rikkonut mitään konetta tai unohtanut ruokkia vasikoita intensiivisestä kuuntelusta huolimatta. Sitä vastoin on käynyt niin, että minun on tarvinnut aloittaa uudestaan kierrosten laskeminen, kun olen kalibroinut kylvökonetta, joskus olen myös kuunnellut uudelleen kappaleen äänikirjasta, kun en ole keskittynyt kuuntelemiseen samalla, kun olen pakittanut rehuvaunua latoon.
Kirjan kuunteleminen ei tietenkään ole sama, kuin lukea kirjaa, mutta sattuneesta syystä en voi edes istua työpäivän jälkeen alas ja lukea kirjaa ja illalla olen yleensä niin väsynyt, että en saa luettua montakaan riviä. Joten kirjan kuunteleminen saa siis riittää hyvänä korvikkeena.
Lisäksi kirjojen kuunteleminen antaa mahdollisuuden kuunnelle kirjoja, joita ei ehkä muuten lukisi. Olen yrittänyt kuunnelle kirjoja, jotka käsittelevät asioita eri näkökulmasta kuin minun. Kun kuuntelee Suvi Auvisen ”Lihan loppua”, saa erilaisen kuvan minun alastani, mutta samalla kertaa saa hieman mielenkiintoisemman ajatusmaailman kuunnella sitä kirjaa, kun konkreettisesti työskentelee eläinten kanssa.
Muuten olen huomannut, että kun kuuntelee äänikirjoja toisella kielellä, suomeksi ja englanniksi, sanavarasto paranee, mutta se vaatii enemmän keskittymistä. Useimmiten minun täytyy hiljentää kirjan vauhtia, jos se on englanniksi, mutta traktorin vauhtia en laske.
Suurin osa kuuntelemistani kirjoista ovat toki jonkinlaisia faktakirjoja historiasta, erityisesti olen uppoutunut ensimmäiseen maailmansotaan. Kaikista vuosien varrella kehittämistäni riippuvuuksista: kahvi, sosiaalinen media ja niin edelleen, on riippuvuus bluetoothista ja äänikirjoista todennäköisesti vakavin – mutta koska se ei ole vielä aiheuttanut fyysistä kärsimystä tai ongelmaa sosiaalisten kontaktieni kanssa, saa se kuitenkin jatkua. käännös Timo Järvenpää
Andreas Johansson
Maanviljelijä Heisalasta
käännös Timo Järvenpää
Kannattaisiko kokeilla yhteistä kuuntelunautintoa eläinten kanssa siellä vanhassa ladossa? Klassinen musiikki vain soimaan koko navettaan; lehmät tykkää ja kuulemma se lisää maidontuotantoakin.