Puhumme kotona usein Paraisilta Turkuun johtavasta Saaristotiestä. Olen ihmetellyt, mitä niin ihmeellistä siinä on, tiessä?
Kun katson karttaa, se voisi olla elämänlanka. Yhteys mantereeseen merkitsee meille ruokaa, työtä ja terveyttä. Tätä lankaa pitkin ajavat linja-autot, koululaiskuljetukset ja joka vuorokausi 250 rekkaa. Siellä ajavat he, joiden matkanopeus on 70km/h ja he, jotka jarruttavat vain tutkapönttöjen kohdalla. Siinä ajelevat pirteät, sairaat, nopeat, päihtyneet, vanhat tai surulliset autoilijat, yhtä aikaa. Kaikki samalla punaisella karttaviivalla. Me kaikki olemme samalla matkalla, emmekä voi kukaan valita rauhallisempaa, helpompaa tai nopeampaa tietä. Tällä matkalla et ole yksilö. Tasapäistävä tie. Me. Tunne meistä täällä. Suomen reunalla.
Pikkuhiljaa minusta alkaa tuntua, että emme puhu enää tiestä vaan jostain, jota tuo tie meissä vahvistaa.
Kun saaristotie on poikki; älä hypi trampoliinilla, valitse seuraava juna, varaudu postipaketin myöhästymiseen. Tämän yhden tien takana on maailma, josta olemme riippuvaisia. Tarvitsemme siellä olevaa sairaala, asemia, raaka-aineita ja jätelaitoksia. Kun kulkuyhteys mantereeseen on ollut hetken poikki, puhumme asiasta kuin yhteisenä kokemuksena, sillä samalla tiedostamme oman riippuvuutemme mantereesta, tai olin sanomassa ulkomaailmasta. Onko meillä täällä jotain sellaista, mikä erottaisi meidän ”ulkomaailmasta”?
Kun työläiset saapuvat Turusta kotiin, työmurheet viskataan alas viimeistään Kirjalansalmen kohdalla. Osa meistä on valinnut tämän kasvukeskuksista poikkeavan asuinpaikan. Täältä reunalta voi vierailla suuremmissa keskuksissa ja palata taas luonnonhelmaan. Ajattelinkin katsoa pääkaupunkimme liikennemääriä ja yllätyin vertaillessani Saaristotien ja Helsingin Eteläesplanadin liikennemääriä. Esplanadilla laskettiin arkipäivänä n. 11 000 autoa/vrk kun taas Saaristotiellä liikennemäärä oli paikoitellen jopa enemmän. Missä me oikein asumme? Reunalla, helmassa?
Joka tapauksessa nykyihminen tarvitsee toista nykyihmistä. Saaristotien ylläpito tai huonokuntoisuus muistuttaa meitä siitä, miten hyvin kunnallamme menee, kuinka paljon meillä on asukkaita, työtä ja teollisuutta. Kävin viime viikonloppuna Satakunnassa ja voin todeta, ettei Saaristotie näytä ihan huonokuntoisimmalta.
Nuo ovat aamutyöläisiä, matkalla Turkuun. He varovat tienvarressa odottavia koululaisia. Tuo jono tulee lautalta ja tuo autoilija on jo rauhassa palaamassa kalasta kotiin. Jonkun hermoja saattaa koetella. Jokainen tietää, että tällä tiellä ei periaatteessa kannata ohittaa. Jos kuitenkin päätät koettaa onneasi, Kaarinan takapihalla toteat voittaneesi korkeintaan 30 sekuntia.
Kesän tullen liikennemäärä kasvaa yli 15 000 autoon vuorokaudessa. Se on yhtä paljon kuin Paraisilla on asukkaita ja määrältään verrattavissa Helsingin Mannerheimintien alkupään liikennemääriin. Suku saapuu, ollaan valmiina.
