Tämä päivä yksi elämä, oli Melker sedällä tapana sanoa Saariston Lapsissa. Ajatella, jos jo seitsemänvuotiaana paksun TV:n edessä olisi ymmärtänyt kuinka oikeassa hän oli.
Minä täytän tänään 40. Neljäkymmentä kuulostaa ehkä paljolta sinun korvissasi, tai sitten ei. Mistä minä sen tiedän. Olenko nuori tai vanha, on asia, jonka tänään ymmärrän – nimittäin juuri sen, kuinka vähän itse asiassa tiedän!
Minulla oli unelma, että minusta tulee ystävä, johon kaikki voivat luottaa. Jolla on aikaa, joka kuuntelee enemmän kuin puhuu, joka ei ole mustasukkainen, joka tajuaa, kun jotakin on pielessä. Mitä tapahtui?
Jep, elämä tapahtui. Tuskin arvasin, että ajanpuute, väsymys, työ ja monta rautaa tulessa voisivat laittaa kapuloita rattaisiin. Kaikki tämä mikä on elämää, tiedättehän.
Minulla oli unelma, että minulla on vastaus. Että olen läpinäkyvä ja herätän luottamusta. Se, joka pystyy esittämään itsestään selviä mielipiteitä monissa asioissa ja monia koskettavissa keskusteluissa.
Tuskin arvasin, että tieto ja kokemus itse asiassa johtaisivat päinvastaiseen. Ja että tänä päivänä olisin yllättynyt kaiken osaavista ja tietävistä ihmisistä. Eikö heille tapahdu elämää, ajattelen mustasukkaisena.
Minulla oli unelma, että äitinä huolehtisin siitä, että lapseni eivät saa liikaa sokeria ja että ruutuaika ei olisi meillä ongelma. Mitä tapahtui? Jep, elämä tapahtui. Tuskin arvasin, että osuva lausahdus minusta vanhempana olisi ylös kuin aurinko ja alas kuin pannukakku. (Mutta Cloetta ei lopettanut koskaan Pollyn valmistamista, joten pienen osan sokeritarpeestamme sälytän myös heille).
Minulla oli unelma, että olen opettaja, joka rohkaisee, motivoi, näkee ja ymmärtää. Mitä tapahtui? Jep, elämä tapahtui. Tuskin arvasin, että dokumentointi ja työryhmät ja tihutöiden ja ongelmien ratkominen ja istuminen kokouksissa veisi suurimman osan työajastani. Anteeksi te kaikki upean upeat nuoret, että en voinut olla siellä! Elämä tapahtuu myös teille. Toivottavasti se kohtelee teitä hyvin!
Minulla oli unelma, että joka päivä palaisin tyylikkääseen, siistiin ja kodikkaaseen kotiin. Olisin iloisen harmoninen ihminen, joka nukkuu tarpeeksi, syö terveellisesti ja kuntoilee säännöllisesti. No, mitä tapahtui? Jep, voitte varmaan arvata.
Joskus kaipaan sitä, mitä minä olin eilen. Joskus nimittäin tuntuu siltä, että eilinen minä oli älykkäämpi tyyppi kuin tämän päivän minä. Ehkä huomenna herään uutena minänä.
Ehkä tämä neljäskymmenes vuosi on se, jolloin huomaan, mistä on kyse. Tai sitten elämä jatkuu, niin kuin sillä on tapana. Mistä minä sen tiedän.
Sen minä tiedän, että Melker-setä oli oikeassa. Elämä on se, mikä tapahtuu juuri nyt. Ja tänään minä ajattelen synttärikakkua.
Lotta Dammert
Vt rehtori, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori ja Lukulaukku-aktivisti
Käännös: Timo Järvenpää
Kommentoi