Stressi ja ikävystyminen

Marina Saanila
Jokunen viikko sitten näin Yle Teemalla dokumenttielokuvan, joka käsitteli ikävystymistä. Usein luullaan, että ikävystymisessä on kyse henkisestä passiivisuudesta, mutta dokumentin mukaan ikävystyminen on itse asiassa stressitila. Tutkijat ovat havainneet, että veressä on korkeampia pitoisuuksia stressihormoni kortisolia, kun on tylsistynyt. Tulee siis stressaantuneeksi ja hermostuneeksi, kun tuntee itsensä kyllästyneeksi ja tylsistyneeksi. Kaikki tietävät, ettei stressi ole meille hyväksi!
Ehkä siksi niin monet tänään ottavat kännykkänsä tai tablettinsa esiin heti, kun on sekunti ylimääräistä aikaa. Emme halua, että meillä on tylsää, koska se stressaa meitä. Sitä paitsi multitasking eli ns. ”moniajohan” on niin muotia, uskomme olevamme tehokkaita ja taitavia, kun meillä on monta rautaa tulessa. Olemme tottuneet jatkuvaan tietotulvaan, joka on saatavilla käytännöllisesti katsoen koko ajan, puhelimesta, tietokoneesta, tabletilta ja lisäksi meillä ovat ”vanhat” mediat, tv ja lehdet. Nykyinen tietotulva tekee ikävystymisen vaikeaksi. Mutta sehän on kai hyvä, jos ikävystyminen on huono asia. Vai mitä?
Hiljattain luin artikkelin, joka kuvasi multitaskingin ja hajanaisen surffailun kielteisiä vaikutuksia. Hajanaisella surffailulla tarkoitan sitä, kun hypitään artikkelista toiseen verkossa tai kun jatkuvasti keskeyttää sen, koska kännykkä kilahtaa merkiksi uudesta sähköpostista, tekstiviestistä tai Facebook-viestistä, Twitteristä tai Instagramista.
Aivotutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, että myös tämä johtaa adrenaliinin ja stressihormoni kortisolin lisääntymiseen. Nämä aineet saavat aivot liian kiihtyneeksi ja huonontavat ajattelua. Se luo lisäksi dopamiiniriippuvuuden, uudet vaikutelmat ovat aivoille palkitsevia, mikä vuorostaan aiheuttaa sen, että me alituisesti etsimme ulkoisia kiihokkeita.
Ei siis ole hyvä, että on tylsää, mutta ei myöskään ole hyvä jäädä kiinni jatkuvaan tietotulvaan.
Kuinka löydämme tasapainon, jossa emme ole tylsistyneitä emmekä ylivilkkaassa tilassa?
Yhteistä molemmille tiloille, tylsistymiselle ja ylivilkkaudelle on, että kummassakaan tilassa ei olla 100-prosenttisesti läsnä juuri siinä, missä ollaan. Ajatukset harhailevat, ei olla keskittyneitä ja se luo stressiä. Miten pääsemme siitä tilasta?
Uskon vastauksen olevan ihmisten kanssa seurusteleminen todellisessa elämässä tv:n ja tietokoneen kanssa seurustelemisen sijaan. Tapaaminen kasvokkain kahvikupillisella tai purtavalla sen sijaan, että käy keskustelua facebookissa. Meneminen teatteriin tai luennolle, ehkä ryhtyminen johonkin yhdistystyöhön.
Paraisilla on paljon tekemistä; järjestetään erilaisia tapahtumia, yhdistykset ovat aktiivisia ja kansalaisopiston kurssitarjonta on laaja. Voi keilata, mennä ruoanlaittokursseille, elokuviin, vaeltaa luonnossa – joitakin esimerkkejä mainitakseni.
Tottakai on mukavaa ja yksinkertaista pitkän työpäivän jälkeen kahmaista syliinsä kannettava tietokone ja heittäytyä sohvalle. Ja tottakai, joskus täytyy myös levätä. Mutta henkilökohtainen kokemukseni on, että saa paljon enemmän energiaa siitä, että lähtee ihmisten joukkoon töiden jälkeen, tapaa ystäviä, kuntoilee tai menee kurssille. Se antaa todella paljon enemmän energiaa kuin hajanainen surffailu sohvalla!
Marina Saanila
Suomennos Tarja-Liisa Mäkelä