Typerät lampaat?

Karin Holmström.
Vanhan Malmin mukavimpiin asukkaisiin kuuluvat lampaat, jotka asustavat talvella lampolassa. Muutkin asukkaat ovat varmasti kovin mukavia, mutta tyypillisenä suomalaisena en ole vielä uskaltanut tutustua heihin. Lampolan luona sen sijaan pysähdyn joka kerta ohimennessäni ja juttelen lampaiden kanssa. Valkoinen lammas tuntuu olevan seurallisin eikä minun tarvitse rapsuttaa häntä kovin kauaa ennen kuin hänen lasittunut katseensa kertoo että olen löytänyt Hyvän paikan (jos hän lisäksi työntää ulos kielensä ja takajalka alkaa potkia olen löytänyt Aivan Hirmuisen Hyvän Paikan).

Lampaat ymmärtävät että liukkaalla kelillä ei kannata ottaa riskejä.

Pidän lampaista. Ne ovat hyötyeläimiä, kauniita katsella, mutta niillä on myös loukkaamattomuutensa, jota ihailen. Jos ne eivät esimerkiksi tahdo että kokonainen koululuokka taputtaa niitä tai eivät halua seistä paikallaan sorkkia leikattaessa, ne kieltäytyvät. Toki viimeksimainittu vaikeuttaa lampaanhoitajan työtä, mutta periaatteessa ne ovat oikeassa. Ei pidä antaa itseään kohdeltavan nöyryyttävästi, vaan on kuljettava omaa tietään. Useimmiten lampaanhoitaja lopulta voittaa, mutta lampaan mielipiteestä asiassa ei voi erehtyä – mikään ei osoita sellaista halveksuntaa kuin loukatun lampaan katse.
Joskus sanotaan että lampaat ovat tyhmiä, mutta ne ovat juuri niin fiksuja kuin niiden tarvitsee olla. Lisäksi ne oppivat nopeasti. Esimerkin tästä sain äskettäin kun kävin tervehtimässä vanhempieni lampaita. Ne asuvat talvella vanhassa tallissa, mutta ne päästetään ulos sään salliessa. Juuri tänä päivänä puolet tallin edustasta oli jään peittämä, mikä on hyvin huono alusta lampaalle. Toinen puoli pihaa oli jäätön, joten päästin lampaat ulos ja oletin että ne pysyvät poissa jäältä. Väärin luultu. Ne kulkivat tavallisen reittinsä vanhasta muistista ja päätyivät tietysti keskelle jäätä. Kaikki jotka ovat nähneet Bambin liukkaalla jäällä voivat kuvitella miltä se näytti.
Liukasteltuaan ympäriinsä jonkin aikaa ne onnistuivat pääsemään toiselle puolelle paljaalle maalle ja siellä ne seisoivat apua määkien (tai valittivat hiekoituksesta, joskus on vähän vaikea tulkita). Ne EIVÄT halunneet menä takaisin jään yli, joten sain näyttää niille kiertotien. Ne seurasivat epäröimättä, kunnes tulimme puoli metriä leveälle jääkaistaleelle. Luulin että ne kiipeäisivät sen ylitse, mutta taas olin väärässä. Lampaat olivat juuri kovimman kautta oppineet että jää johtaa onnettomuuksiin, joten ne ottivat maasta tukevan asennon eivätkä liikahtaneet minnekään. Ei voinut tehdä muuta kuin väistää jäinen kohta uutta kiertotietä pitkin takaisin tallin ovelle.
Lampaat ymmärtävät että liukkaalla kelillä ei kannata ottaa riskejä. Siinä mielessä ne ovat viisaampia kuin monet ihmiset. Liikkukaa varovasti liukkailla!
Karin Holmström
Paraislainen agrologi josta tuli kuvittaja.
käännös Leena Lehtonen