Valkoposkihanhet – helppoa ratkaisua ei ole

Vihdoinkin valkoposkihanhet ovat jättäneet Keskuspuiston. Jäljelle on jäänyt ulosteita nurmikolle ja käytäville. Kirkkolammen rannat on kaluttu niin, että jäljellä on hiekkaa ja rikkaruohoja. Kirjoittaessani hanhista vuonna 2013 Keskuspuistossa oli 16 hanhea, nyt syksyllä niitä oli noin 500.

Hanhethan ovat syyttömiä. Valkoposkihanhet ovat sympaattisia ja pelottomia. Kaikki eläinlajit pyrkivät lisääntymään ja käyttämään hyväkseen tarjolla olevat resurssit.

Ihminen on tehnyt mahdolliseksi hanhikannan räjähdysmäisen lisääntymisen. Vuosina 1987–90 Helsingissä päästettiin vapaaksi 52 merkittyä hanhea jotka olivat kuoriutuneet Korkeasaaressa.

Oletettiin, että hanhet liittyvät villien valkoposkihanhien seuraan niiden lentäessä kohti Novaja Zemljata. Ei kuitenkaan käynyt kuin kirjassa ”Nils Holgerssonin ihmeellinen matka”, jossa kesy Mårten-hanhi seurasi villihanhia pohjoiseen.

Vapautetut hanhet ovat saaneet tuhansia jälkeläisiä Helsingin ympäristössä.

Turkuun ensimmäiset valkoposkihanhet tulivat syksyllä 1984. Kaksi rengastettua Tukholman Skansenista karannutta lintua havaittiin elokuussa ja seuraavana keväänä samat hanhet palasivat ja pesivät pienessä saaressa Ruissalon ulkopuolella.

Turunmaan kanta periytyy näistä karkulaisista.

Nyt syksyllä Suomessa oli 32 900 valkoposkihanhea ja ne periytyvät Skansenin karkulaisista ja Korkeasaaresta vapautetuista linnuista.

Vankeudessa syntyneet linnut ovat sopeutuneet elämään täällä, eikä niillä ole kytköksiä Siperian tundraan. Ne pysyvät täällä ja lisääntyvät kunnes ne pysäytetään. Hanhet ovat rauhoitettuja EU:n linnustonsuojeludirektiivin perusteella. Ne pesivät pääosin saaristossa, mutta pesimäajan jälkeen ne muuttavat taajamien puistoihin.

Miten kantaa voitaisiin pienentää? Poliitikot alkavat kypsyä ajatukselle, että valkoposkihanhet ja merimetsot voitaisiin siirtää metsästettävän riistan listalle. Metsästyksen käytännön toteuttaminen on tosi ongelmallista. Pesimäaikana hanhia ei saisi metsästää ja sen jälkeen hanhet siirtyvät puistojen nurmikoille missä niitä ei voi ampua.

Sitten on vielä Novaja Zemljalla pesivistä sadoista tuhansista hanhista aiheutuva ongelma. Ne ovat läpi vuosisatojen muuttaneet keväisin pitkin Suomenlahtea Virolahdelle, kääntyneet kohti Vienanmerta ja jatkaneet pesimäpaikoilleen tundralle.

Aikaisemmin hanhet levähtivät Virossa. Nyt sadat tuhannet valkoposkihanhet pysähtyvät Savoon. Ei vielä tiedetä mikä on aiheuttanut muutoksen. Hanhet pilaavat monen maanviljelijän sadon ja aiheuttaa valtiolle suuria satovahinkokorvauksia.

Viranomaiset ovat myöntäneet 115 viljelijälle luvan ampua 20–40 hanhea. Ammuttuja lintuja ei saa käyttää ravintona vaan ne pitää jättää pelloille pelottamaan muita hanhia.

Hanhien suojametsästys ei ole toimenpide joka ratkaisee ongelman, hanhet vain siirtyvät toisille tiluksille. Valtio aikoo varata peltoja joita viljellään pelkästään hanhia varten.

Ampumalla pieniä määriä lintuja pyritään ohjaamaan hanhiparvet niille varatuille pelloille.

Mahtaakohan tämä onnistua?

Valkoposkihanhien aiheuttamiin ongelmiin ei löydy helppoja ratkaisuja.

Kari Penttinen

Biologi, Kalakoulun entinen rehtori

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Kaikkien, jotka kommentoivat PK:n nettijuttuja, odotetaan tekevän sen asiallisesti ja omalla nimellään. Kommentin allekirjoitus sekä omalla etu- että sukunimellä, kiitos.


*