Älä sotke ympyröitäni

Punaiset päivät. Rutiinit. Tutut kuviot ja säännöllinen rytmi. Joillekin meistä, minulle mukaanlukien, jotka ovat tottuneet työskentelemään jonkun tietyn kaavan ja rytmin mukaisesti, nämä tällaiset punaiset päivät ovat todellinen haaste ammatillisesti. Toki ne tuovat kaivattua vaihtelua ja tauon normaalirytmistä, mutta onhan se aivan järkyttävän rasittavaa kun ihmisiä ei onnistu tavoittamaan eikä asioita voi suunnitella tavalliseen tapaan.
Arkimedes sen jo lausui, älä sotke ympyröitäni! Yllätän ajoittain itsenikin sillä, että olen vieläkin enemmän tapojeni vanki kuin ikinä uskoin. Toisaalta aina sanotaan että kannattaa irtaantua tutuista kaavioista ja kokeilla jotain uutta ja erilaista. Seuraavalla sekunnilla sitä kuitenkin kaipaa sitä tuttua ja turvallista asiaa jonka tietää hallitsevansa sataprosenttisesti. Sitä, mitä pystyy hallitsemaan. Tuohan ei kuulosta kovinkaan terveelliseltä.

Kaikki tarvitsevat omaa turvariepuansa silloin tällöin. Antakaa joulun olla sellainen heille jotka sitä tarvitsevat. Arkea ehtii pyörittämään aivan riittämiin vuoden muina aikoina.
 

Vaikka minäkin uskottelen olevani avoin muutokselle ja pitävän vaihtelusta on pakko tunnustaa: harvat asiat saavat minut hermostumaan yhtä paljon kuin rutiinien puute. Haluan sanomalehteni aamulla, haluan tietää hyvissä ajoin missä ja milloin se ja se kokous pidetään ja milloin minun odotetaan olevan jossakin tietyssä paikassa.
Toisaalta on myös vähintään yhtä turhauttavaa kun tietyt asiat kulkevat eteenpäin ikään kuin automaattiohjauksella. Haasteitakin tarvitaan, mutta samalla jotain tuttua ja turvallista, jotain johon voi turvautua ja josta saa lohtua. Sitäkin tarvitaan välillä.
Joulu on monelle juuri tällainen perinteiden pyhä. Meillä kaikilla on jokin jouluun liittyvä perinne ja rutiinit, joita ilman ei tule joulua. Jotkut eivät vietä lainkaan, toiset haluavat ehdottomasti kinkkua tai kalkkunaa, vierailevat kirkossa, katsovat joulurauhan julistusta Turusta, nauttivat tietystä glögistä tai makeisista ja katsovat Samu Sirkan joulutervehdystä televisiosta. Ilman näitä perinteitä, lähes rituaaleja, ei joulusta tule ainakaan kultaista.
Uusiakin perinteitä voidaan luoda, niitäkin tarvitaan. Siitä huolimatta vanhat, tutut kuviot eivät aina ole pahitteeksi.
Kaikki tarvitsevat omaa turvariepuansa silloin tällöin. Antakaa joulun olla sellainen heille jotka sitä tarvitsevat. Arkea ehtii pyörittämään aivan riittämiin vuoden muina aikoina.
Mikael Heinrichs
050 306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi