Itse asiassa päivän suomenkielinen nimi ystävänpäivä on ehdottomasti paljon ruotsinkielistä ”alla hjärtans dag” -termiä parempi. Sillä juuri ystävyyttä tämän päivän soisi symboloivan. Ainakin ajatus on hyvä, eikö totta?
Romanttisten ja kalliiden lahjojen sijasta ystävänpäivänä voisi harkita vaikkapa tunnin tai parin antamista jollekin tuttavalle, jolla ei ehkä ole paljon ystäviä – syystä tai toisesta. Toisaalta tällaista varten ei pitäisi tarvita erillistä päivää, vaan sen pitäisi kuulua luonnollisena osana inhimillisyyteen. Jos kuitenkin tarvitaan herätyskelloa, niin sitten olkoon.
Suomalainen tulkinta päivästä nimittäin eroaa huomattavasti kansainvälisestä. Suomessa ystävänpäivää on vietetty 1980-luvulta lähtien ja päivä on virallisesti löytynyt kalenteristamme vuodesta 1996 lähtien. Eräiden lähteiden mukaan nimi ystävänpäivä on perua siitä, että kalenteriin ei haluttu vierasperäisiltä kuulostavia päiviä. Onko tämä sitten totta vai tarua, sitä kukaan ei osaa sataprosenttisella varmuudella sanoa.
Toisaalta tuntuu siltä, että tässä asiassa osuttiin kerrankin täysin oikeaan. Voi toki myös olla ettei siirappinen yltiöromanttisuus oikein iskostu suomalaiseen luonteeseen.
Miten on, tarvitaanko näitä amerikkalaisvaikutteita huokuvia päiviä kuten Valentine’s daytä, Halloweeniä, St. Patricks daytä ja muita todellakin Suomessa? Miksi ne saavat toiset raivon partaalle ja toiset hyppimään innosta? Ovatko ne vain merkki yhdensuuntaistuvasta ja globalisoituvasta maailmasta, jossa kaiken länsimaalaiseksi miellettävän pitää olla samasta muotista veistettyä. Amerikkalaisesta. Sunnuntain Super Bowl oli muuten aikas hauska.
Mikael Heinrichs
050 306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi
