Yhteensä noin kolmekymmentä henkeä oli saapunut paikalle Råttiksen elokuvanäytökseen, kaukaisimmat Salon seudulta. Jäi hieman epäselväksi oliko pääasiallinen vetonaula ekonomi Jan Otto Andersson vaiko Naomi Kleinin edelleen erittäin ajankohtainen dokumenttielokuva, mutta ainakin esityksen jälkeiselle keskustelulle olisi voitu antaa enemmänkin aikaa kuin reilu puolituntinen.
Elokuva perustuu kirjailija ja aktivisti Kleinin samannimiseen kirjaan (suomeksi Tämä muuttaa kaiken). Elokuva, joka alkaa kohtauksilla Kanadan Albertan osavaltion öljysorapääkaupungista Fort McMurraysta, on tälläkin hetkellä surullisen ajankohtainen. Kyseisellä alueellla riehuvat maastopalot ovat tuoneet lisäjulkisuutta ongelmalle. Kleinin elokuvasta on oltu montaa mieltä, niin nytkin. Mutta huolimatta siitä, miten suhtautuu ilmastonmuutokseen ja sen syihin, elokuva herättää aina keskustelun aiheita.
Näytöksen järjesti Omställning Pargas -niminen kansanliike yhteistyössä ohjelmanjärjestäjä Spikerin kanssa Svenska kulturfonden -säätiön tukemana. Spiker on aikaisemminkin järjestänyt keskustelutilaisuuksia eri aiheista Paraisilla. Omställning Pargas on eräänlainen paikallisyhdistys Siirtymä-liikkeelle (Transition), joka sai alkunsa Englannin Totnesista vuonna 2006. Kaikessa yksinkertaisuudessaan liikkeen perustalla on halu siirtyä kestävämpää yhteiskuntaa kohti sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta.
– Meidän mielestämme ei enää ole perusteltua odotella käskyjä korkeammalta taholta, vaan jokaisen on yksilönä siirryttävä kestävämpään suuntaan omassa elämässään, toteaa eräs Paraisten ryhmän aloitteentekijöistä, Johanna Fredenberg.
– Alkuperäisteoksen alaotsikko on Kapitalismi vs. ilmasto ja siksi pyysimme paikalle ekonomi Jan Otto Anderssonin alustamaan keskustelua asiantuntijan ominaisuudessa, Fredenberg kertoo.
Noin 90 minuuttia kestäneen elokuvan jälkeen keskusteltiin muun muassa kiertotaloudesta, omavaraisuudesta sekä degrowthista.
– Naomi Kleinhan on todella hyvä saamaan ihmisten huomion ja koskettamaan ihmisiä, Andersson totesi alkuun.
Samalla hän muistutti kotimaisesta vaihtoehdosta, eli Talouskasvun jälkeen -nimisestä kirjasta jonka ovat kirjoittaneet Maria Joutsenvirta, Tuuli Hirvilammi, Marko Ulvila sekä Kristoffer Wilén.
– Täällä Suomessa emme ole puhuneet yhtä paljon ”siirtymästä” kuin Ruotsissa tai vaikkapa Saksassa, mutta käytännössä tässä suomenkielisessäkin kirjassa käsitellään samaa aihetta hieman eri nimellä.
Yleisöstä kuului myös useaan otteeseen kysymys ”mitä minä yksittäisenä henkilönä voin tehdä?”. Mitään yksiselitteistä vastausta ei tietenkään saatu, mutta jostain pitänee kuitenkin aloittaa.
– Meillä on olemassa eräänlainen kansakuntien välinen sotilaallisten intressien turvaaminen. Tärkeät luonnonvarat halutaan kahlita, oli syynä sitten kapitalismi tai jokin muu asia. Ja me ihmiset olemme tietenkin sidoksissa kulutukseen, Andersson sanoi.
Järjestäjät olivat tyytyväisiä tilaisuuden antiin sekä osallistujien määrään. Tosin hekin myönsivät että keskustelulle olisi voinut varata enemmänkin aikaa.
– Paikalla oli kuitenkin enemmän väkeä kuin osasimme odottaa, Fredenberg sanoo.
Mikael Heinrichs
050 306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi
