Kyse on pitkästä projektista, jonka lasketaan jatkuvan muutaman vuoden ajan. Tänä syksynä otetaan ensimmäisiä askelia.
Maisemahoidon suunnittelusta on vastannut Saatsi Arkkitehdit, jossa maisemaarkkitehti Emilia Saatsi ja arkkitehti Pekka Saatsi ovat hoitaneet toimeksiantoa.
Rivistö kovaa kokeneita jalokuusia, eli pihtoja, jotka sijaitsivat kirkon alapuolella Kirkkolammelle päin, on jo poistettu. Niiden tilalle tullaan istuttamaan syreenipensaita.
Nyt puiden välistä näkee jopa Suntin, riippuen missä kohtaa kirkkomaata sattuu seisomaan.
– Huomattavasti näkyvämpiä muutoksia kaupunkikuvaan on luvassa marraskuun puolivälissä, jolloin muutama arboristiopiskelija tulee tänne kaatamaan isoja puita oksa oksalta, kertoo seurakuntayhtymän hallintopäällikkö Annica Forssell.
Tätä työtä suorittamaan on tulossa ryhmä tulevia arboristeja, eli puunhoitajia, Liviasta. Kaikki halukkaat ovat tervetulleita seuraamaan töitä suurten vaahteroiden, kuusien, lehmusten ja leppien parissa kirkon välittömässä ympäristössä.
Arboristit työskentelevät neljän päivän ajan, joten täysin tyhjäksi kirkkomaata ei sentään saada.
– Vaikka tarkoituksena on kaataa muutamia kymmeniä puita lähivuosina, kirkon ympäristö tulee säilymään vihreänä ja vehreänä myös jatkossa, Forssell sanoo. Täällä on kuitenkin paljon isokokoisia puita, joiden oksat ulottuvat kirkon katon päälle ja jotka kasvavat liian lähellä kirkon muuria ja sellaisia puita, jotka haittaavat näkyvyyttä.
Tarkoituksena on saada kirkko keskellä kylää jälleen näkyviin sen ansaitsemalla tavalla. Tänä päivänä Paraisten kirkko on erittäin hyvin maastoutunut, katsoi sitä sitten mistä ilmansuunnasta tahansa. Seurakunnat ovat halunneet parantaa näkyvyyttä etenkin Kirkkosillalle ja osittain myös Kirkkolammelle päin, eli Kirkkosalmen viereisen Kirkkosalmenrannan kaupunginosaan päin.
Kun katselee valokuvia Paraisilta 1950- ja 1960-luvuilta kirkon ympäristö näyttää aivan erilaiselta. Keskiaikainen kirkko näyttää lähes ruhtinaalliselta omalla kukkalallaan. Kirkkomaa ei ollut läheskään yhtä iso kuin tänä päivänä jolloin se kattaa kuusi hehtaaria.
– Laajennustarvetta ei kuitenkaan enää ole, sillä tänä päivänä noin 70 prosenttia valitsee polttohautauksen, toteaa hautatoimiston hoitaja Aini Rainio.
Sitä mukaa kun kirkkomaata on laajennettu viime vuosikymmenten aikana se on tullut yhä vihreämmäksi ja paljon vehreämmäksi kuin mitä ikinä oli suunniteltu.
– Huomattava osa puista ovat vain kasvaneet isoiksi, eikä niitä alun perin tarkoituksella edes istutettu. Nyt meillä on olemassa suunnitelma, jossa määritellään mitä puita kuuluisi olla missäkin. Kun isompia puita kaadetaan, tehdään myös istutuksia.
1800-luvulla kirkkomailla ei vielä ollut puita lainkaan, vaan siihen aikaan puhuttiin kirkkovallista – aivan kuten Nauvon kirkon ympäristöä vieläkin nimitetään. Sana on perua niiltä ajoilta, jolloin kirkkoherran karjalla oli kyseisellä vallilla laidunoikeus.
Seurakuntayhtymä on jättänyt useita puunkaatoanomuksia kaupungille ja kaupunkisuunnittelusta vastaavat tahot ovat tietoisia suunnitelmista.
Anja Kuusisto
050 400 2352/anja.kuusisto@aumedia.fi
