Tänään torstaina Marina Eskolin tarjoaa kakkukahvit vierasvenesatamassa Kalkstrandissa. Hän viettää 20 vuotta vierassataman yrittäjänä. On epäselvää jatkuuko hänen työnsä ensi vuonna sillä kaupunki irtisanoi hänen sopimuksensa talvella ja toiminta halutaan kilpailuttaa.
Kuluneiden 20 vuoden aikana Eskolin on ehtinyt tehdä monenlaista. Kun hän aloitti 1995 oli paikalla vain pieni kioski. Hän alkoi laajentaa ja rakensi tilan, jossa asiakkaat voivat istua sisällä huonolla säällä. Vuoteen 2005 asti hänellä oli kahvila, sitten hän rakensi entisestä veneilijöiden pesulasta keittiön. Hänellä on ollut siitä lähtien joka kesä lounastarjoilua sekä á la carte menu. Hän on vastannut myös
sataman viereisestä minigolfradasta.
– Olen tehnyt itse kaiken täällä eikä kaupunki ole avustanut juuri lainkaan. Olen esimerkiksi rakennuttanut vessat veneilijöille. Aloittaessani satamassa yöpyi noin 300-400 venettä. Vuosina 2003-2007 määrä oli 2 400 venettä. Viime vuosina on ollut vähän hiljaisempaa ja se johtuu muun muassa siitä että bensan hinta on kallistunut ja Paraisten Portti on kehittynyt valtavan paljon. Ihmiset tulevat tänne saadakseen palvelua; he haluavat ostaa ruokaa, bensaa tai käydä Alkossa. Valitettavasti kaikki on muuttanut keskustasta mikä on todella ikävää veneilijöiden kannalta.
Veneilijöiden ostostenteon helpottamiseksi Eskolinilla on satamassa vuokrapyöriä, joita veneilijät voivat käyttää maksutta.
Eskolin avaa vierassataman yleensä huhtikuussa ja pitää sen avoinna syyskuun puoliväliin asti. Huippusesongin aikana satama on auki kello kuudesta aamulla iltakymmeneen, joskus myöhempäänkin. Heinäkuussa keittiö sulkee illalla puoli kymmeneltä.
– Veneilijät ovat itse toivoneet että emme pidä auki myöhään koska monet lapsiperheet haluavat rauhaa ja hiljaisuutta. Olemme huomioineet tämän ja suljemme siksi vähän aikaisemmin.
Huippusesongin aikana Eskolinilla on kaksitoista työntekijää, toistaiseksi heitä on vain viisi. Hän tekee itse useimmiten noin kahdentoista tunnin työpäiviä. Kolme työntekijöistä tulee Thaimaasta, nyt jo viidettä kesää. Eskolin on itse viettänyt paljon aikaa Thaimaassa ja oppinut tuntemaan thaimaalaiset matkojensa aikana.
– Kysyin jos he haluavat tulla Suomeen minulle töihin ja he halusivat. Ihmiset luulevat usein että he tekevät täällä töitä halvalla mutta näin ei ole. Oikeastaan tämä tulee kalliimmaksi kuin suomalaisten nuorten palkkaaminen. Olen hyvin tyytyväinen thaimaalaisiin
työntekijöihini.
– Listalla on thaimaalaista ruokaa, mutta sen valmistuksesta vastaan minä itse. Thaimaalaiset työntekijäni eivät aina edes tunne listalla olevia ruokia sillä thaimaalainen ruoka on hyvin erilaista riippuen siitä ostaako sen ravintolassa tai katukeittiössä. Valmistan täällä sellaista ruokaa jota voi ostaa ravintoloissa Thaimaassa.
Eskolin itse on kotoisin Helsingin Lauttasaaresta. Hänen vanhempansa olivat kalastajia Lauttasaaressa ja hän tuntee itsensä oikeaksi saaristolaistytöksi. Paraisille ja Kirjalaan hän muutti 1995. Ennen ryhtymistään vierassatamayrittäjäksi hän työskenteli yhdeksän vuotta opettajana Brusabyssä Kemiönsaarella.
– Etsin koko ajan jotakin omaa, minun juttuani. Satuin näkemään että tämä oli haettavana ja jätin
hakemuksen. Tämä on ollut todella mukavaa ja olen pitänyt työstäni. Olen kovin sosiaalinen ihminen ja tämä työ on sopinut minulle hyvin.
Eskolinilla on ollut kolmen vuoden ajan lounasravintola myös Kaarinassa. Hän on siellä itse talvikuukausina ja kesällä, kun hän on Paraisten vierassatamassa toiminnasta vastaavat hänen työntekijänsä.
Paraisilla hänellä on huippusesongin aikana arkisin noin 400 ruokavierasta päivittäin, viikonloppuisin kun ei ole lounastarjoilua valmistetaan noin 250 annnosta. Ravintola leipoo oman lounasleipänsä ja kahvileivän aina kun siihen jää aikaa.
Eskolinin sopimus päättyy 30. syyskuuta eikä hän ole vielä päättänyt aikooko hakea pidennystä. Kaupunki on irtisanonut sopimuksen koska sen mielestä hän maksaa liian vähän vuokraa. Eskolin on eri mieltä, vuokran lisäksi hän laittaa vuosittain noin 6 000 euroa kiinteistön ylläpitoon, koska sopimuksen mukaan hän vastaa sen hoidosta. Jos hän ei jatka toimintaa täytyy kaupungin ostaa hänet ulos kiinteistöstä, koska hän omistaa satamaan tekemänsä hankinnat.
– Kaupunki omistaa oikeastaan vain kuoret. Olen investoinut täällä kaikkeen, esimerkiksi keittiön koko varustus ja kaikki huonekalut ovat minun. Jos en jatka toimintaa, on kaupunki velvollinen maksamaan 60 prosenttia sijoitusteni teknisestä arvosta.
Marina Saanila, suomennos Leena Lehtonen
