Vaikuttaa siltä että eniten vastustusta ei herätä itse ajatus maksullisuudesta vaan lähinnä siitä mikä on todellisuudessa se mitä ministeriön taholta kutsutaan ”kohtuullisiksi” maksuiksi.
Jos markkina saa päättää on tuskin muuta yhteysalusliikennettä kuin (enintään) niiden kahdeksan viikon aikana, jotka voidaan luokitella ”kannattaviksi”.
Pian saaristossa voidaan syystäkin laittaa lappu luukulle sinä aikana jolloin suomalaisilla ei ole kesälomaa. ”Avaamme seuraavan kerran juhannuksen jälkeen”.
Jatkossa saa miettiä matkustaako mökille tai lentääkö kaupunkilomalle jonnekin päin Eurooppaa. Hinnassa ei ole eroa.
”No mutta maksetaanhan merellisestä joukkoliikenteestä muuallakin!” Näin onkin esimerkiksi Suomenlinnassa, mutta siellä on kyse hieman eri suuruusluokan matkustajamääristä. Jos vakituisia asukkaita on 800 ja parhaimmillaan on 800 000 kävijää vuosittain ei tarvitse olla nero matematiikassa voidakseen laskea että markkinaehtoisen liikenteen edellytykset ovat aivan toiset kuin esimerkiksi Paraisten eteläisellä tai Nauvon pohjoisella reitillä.
Kuuluu vain kassakoneen kilahdus kun joku sanoo marraskuun synkkyydessä Aspholm, Åvensor, Maskinnamo tai Borstö? Innostuneet yrittäjät seisovat jo jonossa.
Ehdottomasti suurin osa asiaa sosiaalisessa mediassa kommentoineista on kuitenkin valmis maksamaan liikenteestä sen minkä he kokevat ”kohtuullisena maksuna”. Se on vain ”kohtuullisen” määritelmä mikä ontuu. Se mikä on kohtuullista yhdelle on kohtuutonta toiselle. On myös eroa mökkiläisissä ja mökkiläisissä, verrataanpa vaikka vain joidenkin vapaa-ajanasuntojen mukavuuksia toisiin jotka ovat hyvin vaatimattomia ja yksinkertaisia.
Toisaalta ne joilla itse asiassa olisi varaa maksaa ”markkinaehtoisia hintoja” eivät ole kovinkaan riippuvaisia yhteysalusliikenteen turvaverkosta. Heillä on muita mahdollisuuksia liikkumiseen eivätkä heitä sido vahvistettujen aikataulujen rajoittamat joustomahdollisuudet.
Miten houkutteleva on matkailun kannalta kiiltokuvasaaristo, jonka palvelut on niin tarkkaan konseptoitu että ei ole yhtään tilaa millekään toisenlaiselle tai aidolle?
Mitä tapahtuu saaristolaisukolle, joka auttaa veneenkorjausta tarvitsevaa vapaa-ajanviettäjää? ”Starttimaksu 285 euroa, sen jälkeen laskutetaan 85 euroa tunnilta sekä matkakustannukset”, tai ”Suljettu, avaamme seuraavan kerran heinäkuussa”.
Jos vakituisesti saaristossa asuva, mökkiläinen tai muuta kuljetusta tarvitseva joutuu maksamaan markkinaehtoisia hintoja, ei varmasti riitä nyt esitetty kymppi per henkilö ja 35 euroa autosta tai traktorista. Todennäköisemmät summat tulevat olemaan 100 euroa ja 350 – jos ei jopa enemmän.
Vapaa-ajanasukkaana saa miettiä kannattaako vapaana viikonloppuna matkustaa mökille tai lentää kaupunkilomalle jonnekin päin Eurooppaa. Hinta on suurin piirtein sama, markkinoiden ehdoin.
Mikael Heinrichs
050 306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi
käännös Leena Lehtonen
