Minne vie kurssilaisen tie?

Mikael Heinrichs.
Mikael Heinrichs.
Onko nyt kaikkien kynnelle kykenevien kiinteistönomistajien paikka iskeä? Tyhjillään oleville tiloille tuntuu pitkästä aikaa olevan taas kysyntää, mutta onko tästä huolimatta myös syytä pieneen huoleen?
Tässä kohtaa viittaan tietenkin suunniteltuun vastaanottokeskukseen Norrgårdin kiinteistössä joka omalta osaltaan pistää kansalaisopiston pihalle nykyisestä päätoimipisteestään. Kun opistolla on nykyisellään toimintaa yli 60 talossa eri puolilla kaupunkia, palapelin kokoaminen on oma taiteenlajinsa. Kun muutto Norrgårdiin monelta osin päätti tavararallin kursseihin liittyvän tykötarpeiston osalta, se näyttää taas tulevan ajankontaiseksi.

Kaikki nämä ihmiset ovat joutuneet jättämään oman kotinsa taakseen – ja kaikki tahot toimivat tulijoiden parhaaksi. Mutta jäljelle jää kysymys: Minne vie kurssilaisen tie?

Eräs ongelmista joihin opiston rehtori tarttuu koskee kaupungin liikuntasalipulaa. Jos (ja kun) opisto joutuu muuttamaan pois Norrgårdista, paine muiden salien kohdalla kasvaa entisestään. Jopa siina määrin, että muut toimijat (lue: urheiluseurat) saattavat jäädä ilman tuttuja vuorojaan.
Ratkotaanpa leikillään muuutama ongelma tässä ja nyt. Pargas IF:n hallihanke Norrbyssä voi hyvinkin auttaa ongelman ratkaisemisessa. Kansalaisopiston tarjoamat päiväjumpat voivat muuttaa Norrbyn tiloihin, iltajumpat koulujen liikuntasaleihin ja seurat saavat pitää nykyiset vuoronsa. Tai vaihtoehtoisesti seurat saavat siirtyä Piffenin vuokralaisiksi.
Muut toiminnot voivat suhteellisen helpostikin löytää uusia, sopivia tiloja keskeisiltä paikoilta kaupungissa: vanha posti, entinen Seppälän liiketila Konstran talossa…
Toisaalta kaupunki haluaa ensi kädessä löytää tiloja sisäisesti, joutumatta vuokralaiseksi. Täysin ymmärrettävää.
Kombin kevätlukukausi päättyy huhti-toukokuun vaihteessa, jolloin talon pitäisi olla jo tyhjillään. Ainakin osa pakolaisista saattaa tulla Nauvon Strandbosta, jonka määräaikainen vuokrasopimus hätämajoituksesta Punaisen Ristin halllinnoimana päättyy huhtikuun lopussa. Sen jälkeen saariston matkailusesonki on jo ovella kolkuttamassa, haluten huoneensa takaisin.
Matkailuyrittäjän näkökulmasta tällainen tilapäinen hätämajoitus voidaan myös nähdä parhaana mahdollisena kauden pidentämisenä. Jopa yli sadan prosentin käyttöaste talvikuukausina on minkä tahansa saariston – tai muualla toimivan – matkailuyrittäjän unelma. Win-win?
Loppupeleissä on kuitenkin muistettava että kaiken taustalta löytyy suunnaton inhimillinen tragedia. Kaikki nämä ihmiset ovat joutuneet jättämään oman kotinsa taakseen – ja kaikki tahot toimivat tulijoiden parhaaksi. Mutta jäljelle jää kysymys: Minne vie kurssilaisen tie?
Mikael Heinrichs
050 306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi