Siihen aikaan en edes ajatellut nykyistä alaani mahdollisena tulevaisuuden työpaikkana. Omat, ensimmäiset askeleet toimittajan uralla taisin ottaa nelisen vuotta myöhemmin, kun jalkapallon MM-lopputurnaus pelattiin Italiassa 1990.
Niiltä ajoilta löytyy ullakon laatikosta todellisia aarteita. Kuten esimerkiksi 48-sivuinen MM-lehti, jossa on tarroja, kaikkien osallistuvien maiden liput ja kaikki ottelut kronologisessa järjestyksessä. Sieltä löytyy otteluanalyysejä, molempien joukkueiden parhaat pelaajat sekä runsaasti muita yksityiskohtia. Taktisia kokoonpanoja ei lehdestä sentään löydy, mutta lähes kaikki turnauksen tapahtumat on dokumentoitu tavalla tai toisella niiden kansien väliin. Englanniksi.
Se tosiseikka, että turnaus on jäänyt historian kirjoihin yhtenä kaikkien aikojen tylsimmistä ja tunnetaan pikemminkin antijalkapalloilun juhlana ei poista minulta tunnetta kaikkien aikojen MM-lopputurnauksesta.
Kamerunin jymy-yllätyksellä Argentinaa vastaan alkanut turnaus jatkui sydäntä riipivällä Roger Millan ja hänen maanmiestensä jatkoaikatappiolla Englantia vastaan ja rehellisyyden nimissä melko surullisen kuuluisalla loppuottelulla. Roomassa Saksan Andreas Brehmen loppuminuuttien rankkarimaali vei Sergio Goycochealta turnauksen suuren sankarin viitan. Rankkareihin erikoistunut ikuinen kakkosmaalivahti pääsi loukkaantumisen johdosta tositoimiin turnauksessa ja oli lähellä viedä joukkueensa maa-ilmanmestaruuteen.
Samanlainen lehti oli suunnitteilla myös neljä vuotta myöhemmin Yhdysvaltojen MM-turnauksesta, mutta siinä kohtaa innostus lopahti kesken. Into taisi jossain vaiheessa vaihtua Ruotsin jalkapalloihmeen fanittamiseen.
Huomisesta lähtien se into saattaa kääntyä Islannin fanittamiseen Ranskassa pelattavassa EM-lopputurnauksessa. Mitään EM-lehteä ei tällä kertaa synny, mutta – muun muassa – jalkapallosta kirjoittamisesta tuli kuin tulikin ammatti. Sitä en olisi millään uskonut 26 vuotta sitten.
Mikael Heinrichs
050 306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi
