Nimipäiviä on vietetty Suomessa vuosisatojen ajan, mutta nykyään niitä ei juhlisteta enää yhtä isosti kuin ennen. Toki nimipäiväonnitteluihin saattaa edelleen törmätä Facebookissa tai muualla sosiaalisissa medioissa.
Vanhempi sukupolvi onnittelee yleensä sukulaislapsiaan pienin lahjoin tai kukkasin nimipäivänä. Nimipäiväperinne muistuttaa meitä jokaisen yksilön nimen merkityksestä.
Nimiluetteloa uudistetaan viiden vuoden välein. Viime vuosina nimiä ei kuitenkaan ole poistettu listasta lainkaan, niitä on ainoastaan lisätty. Tällä hetkellä suomenkielisten nimien osalta kalenteriin pääsyn perusehtona on, että nimi esiintyy vähintään 500 henkilöllä. Suomenruotsalaisen listan osalta ehtona on 50 henkilöä.
Yhdysnimet eivät myöskään ole ajankohtaisia, kuten erilaiset kirjoitusasut jo kalenterissa olevista nimistä. Monta varsin yleistäkin vierasasuista nimeä on siis jätetty pois suomenkielisestä kalenterista, etenkin jos ne löytyvät suomenruotsalaisesta kalenterista. Kaikkina päivinä paitsi uudenvuodenpäivänä, karkauspäivänä ja joulupäivänä vietetään Suomessa jonkun nimipäivää.
Olemme juuri viettäneet ”naistenviikkoa”, eli seitsemän päivän ajanjaksoa 18.–24. heinäkuuta, jolloin suomalaisessa almanakassa on vain naisten nimiä. Silloin juhlitaan Riikkaa, Saaraa, Markettaa, Johannaa, Leenaa, Oilia, Kristiinaa ja Tiinaa monine nimimuunnoksineen.
Useimmat nimistä ovat olleet almanakassa jo 1700-luvulta asti. Heinäkuun naistenviikko ajoittuu heinäntekoaikaan ja vanha kansa väittikin, ettei naistenviikko mene ilman sadetta, sillä naiset ovat kovia itkemään. Historiallisesti katsottuna viikko ei taida kuitenkaan erota edeltävästä tai seuraavasta viikosta.
Nimen merkitys on iso. Sain kerran läksytyksen, kun eräässä sähköpostiviestissä olin sekoittanut Lindbergin ja Lindholmin. Sain kuulla, ettei minun kannata lähteä väittämään yhtään mitään kun en edes osannut kirjoittaa henkilön nimeä oikein!
Onhan se ärsyttävää, kun kutsutaan Barbroksi Barbaran sijaan. Tai kun ystävän nimi lausutaan j:llä, vaikka se kuuluu lausua g:llä – vaikka olet muistuttanut asiasta miljoona kertaa.
Nykyään nimiä voi myös vaihtaa. Jos vain harva tuntee sinut nimellä Gun, joka on se passista löytyvä, mutta kaikki tietävät sinut Gia-nimellä, ehkä onkin syytä tehdä vaihdos.
Vanhat nimet palaavat myös aika ajoin. Kun eräs viime vuosien suosituimmista ruotsinkielisistä lasten nimistä, Anton, alkoi yleistyä, yhdistin sen erääseen vanhaan kemiöläismieheen, jolta ostettiin viinaa viikonloppuisin virallisen myyntikanavan suljettua. Antonin luona oli melko epämiellyttävä haju, eikä nimi tästä johtuen ollut mielestäni lainkaan sopiva pienelle poikalapselle.
Ulkomaiset nimet voivat olla hankalia muistettavia, mutta toisaalta sinua arvostetaan jos osaat puhutella ulkomaalaisia heidän oikeilla nimillään. Perheen sisällä saattaa joskus olla haastavaa päästä yhteisymmärrykseen nimistä eri kieliryhmien kesken. Siinä kohtaa tartuimme almanakkaan ja poimimme sieltä ensimmäisen mahdollisen nimen heinäkuun 1. päivän kohdalta. Se sattui olemaan Casimir, sillä käyttämässämme kalenterissa nimet oli jaettu siten että yhdellä puolella oli ensimmäinen puolisko ja toisella toinen.
Vanhempieni etunimet ovat epätavallisia. Kun kävin viidettä luokkaa, opettajamme Ralf Karlsson kyseli oppilaiden vanhempien nimiä. Kun vastasin Lolan ja Konstantin, koko luokka repesi nauruun. Silloin Rolle (häntä kutsuttiin niin) sanoi: Konstantin, sehän on hieno nimi, oikein keisarillinen! Siitä lähtien olin aina ylpeä isäni nimestä.
Sen sijaan en aina pitänyt omasta nimestäni ennen vaihto-oppilasvuottani Yhdysvalloissa. En tuntenut ketään muuta Barbaraa ja serkkupojatkin kiusasivat minua. Liikaniminä oli ”underbara, uppblåsbara Barbara”, ”rabarber” ja ”Barbapapa”. Minun nimelläni ei ikinä löytynyt mitään kyniä, avaimenperiä tai muuta rihkamaa Suomesta. USA:ssa taivas kuitenkin aukeni ja hamstrasinkin kaikkea mahdollista omalla nimelläni tuliaisiksi! Tänä päivänä olen erittäin tyytyväinen omaan etunimeeni, joka toimii kaikkialla maailmassa. Eikä Suomesta löydy edes yhtään täyskaimaa!
Tänään juhlistamme Jaakkoa, Jimiä, Jaakobia ja Jaakoppia, onnittelut! Voit myös itse helposti jakaa iloa muistamalla jonkun nimipäivää. Monet ikäihmiset iloitsevat varmasti vaikkapa yksinkertaisesta onnittelusoitosta nimipäivänään.
Barbara Heinonen
Kihlakunnanvuoti ja Paraisten makkara
Käänns: Mikael Heinrichs
Kommentoi