PK:n pyynnöstä

Neljäsataakaksitoista. Niin monta yhdistystä on tällä hetkellä rekisteröity yhdistysrekisteriin Paraisten kaupungin alueella. Vanhimmat ovat toimineet yli 100 vuotta, nuorimmat vain muutaman kuukauden. Jotkut elävät hiljaiseloa uusia tulisieluja odottaessa. Toiset kuhisevat elämää ja toimintaa. Jokainen yhdistys,

Kevätlukukausi on alkanut, vaikka kevään merkkejä ei näy. Olemme heittäneet joulun ulos etuajassa, ja nyt luomme omia kevään merkkejämme tulppaanien avulla, ja siemenluetteloita kuumeisesti selailemalla. Lunta sataa kaatamalla. Tieolosuhteet ovat huonot ja kaikkien kannattaa jäädä

Suomalaisilla on korkea maksuetiikka. Kun olin vaihto-opiskelijana Yhdysvalloissa, historian kirjassa oli lause, että Suomi oli ainoa maa maailmassa, joka maksoi sotakorvauksensa kokonaan. Vuonna 1952 maksettiin lähes 600 miljoonan dollarin summa, nykyrahalla yli 6,5 miljardia dollaria.

Tarkalleen noin kaksikymmentä vuotta sitten istuin ja palelin TV-huoneessa sisäoppilaitoksessa Wuhun kaupungissa, Nanjingin lähellä Kiinassa. Olen aina pitänyt kulttuurien kohtaamisista ja yllättävistä tapahtumista, eikä niistä todellakaan ollut pulaa Wuhussa, ihanassa pikkukaupungissa, jossa on kaksi miljoonaa

Viime syksynä minulta kysyttiin, haluanko tulla kertomaan ammatistani ryhmälle nuoria. Olen melkein typerän introvertti, enkä ollenkaan pidä ihmisten edessä puhumisesta, joten valitettavasti olin estynyt (ihan oikeasti olin estynyt), mutta tekstin julkaiseminen ihmisille ei ole ongelma,

Jotkut joulumuistot nousevat esille. Koulun joulujuhlat, kun olin pieni. Samettimekko ja tiukasti solmittu rusetti hiuksissa. Joulukuvaelma, jossa minulla oli valkovuokkopuku kreppipaperihameella ja hatulla, sulanut steariini valui käsiä pitkin ja poltti, mutta lucianeitona ei saanut valittaa.

Minulla oli vähän kiire, joten kävelin nopeammin ja yskin kahdesti melko voimakkaasti. Tunsin, että jokin alaselässäni napsahti. Onnuin kauppaan, hoidin muutaman asian ennen kuin suljin. Minun piti tavata poikaystävä toisessa kaupassa, sinne on noin 15

Istun hotellissa Helsingissä. Olen saapunut pääkaupunkiin kirjoittamaan, ja tänä iltana olen nähnyt teatteriesityksen. Sali oli täynnä kattoon asti ja yksinäinen nainen piti lavalla monologia kaksi tuntia. Näyttelijä, kolme tuolia ja jalkapallo, ei mitään sen ihmeellisempää.

Ensimmäisessä kolumnissani käsittelin aihetta ”eläkeläiset voimavarana”. Vaikka olen vuosien varrella kirjoittanut vähän muistakin aiheista, on iäkkäämpien ihmisten asiat olleet vahvasti esillä kirjoituksissani. Niinpä nytkin, kun kirjoitan viimeistä kolumniani ja annan tilaa muille. Eläkeläisjärjestöt pyrkivät vaikuttamaan