PK:n pyynnöstä

Viimeistään siinä vaiheessa, kun lähdin mukaan Paraisten luonnonsuojeluyhdistyksen hallitukseen, tuttavapiirini alkoi mieltää minut luonnonsuojelijaksi. Suljen silmäni ja maistelen sanaa ’luonnonsuojelija’. Näen tyypin, joka käyttää vanhaa villapaitaa, kahlitsee itsensä kaivinkoneeseen tai vanhaan puuhun ja haisee vienosti

Me kaikki olemme joskus asettaneet itsemme, tai tulleet asetetuksi kiusalliseen tilanteeseen – tilanteeseen, jonka mieluummin hautaisimme maahan tai toivoisimme voivamme kelata taaksepäin ja käsitellä asian uudelleen. Ensimmäinen mieleenpainuva ajatus on: miten pääsen tästä eroon ilman

Kahden vuoden viihteettömyyden jälkeen olin taas ensi-illassa! Vanha yhteistyökumppani ja ystävä teki oman show’nsa. Tarkoitan tietysti Riddoa. Se, että yhtäkkiä seison PUNTin aulassa ympärilläni paljon ihmisiä maskit kasvoillaan, sai minut melkein huumaantumaan. Tervehdin varmasti monia,

Aika kuluu kuin siivillä ja alan tuntemaan paljon ihmisiä.

Mitä enemmän opimme eliöistä ja niiden suhteesta toisiinsa, sitä enemmän haluamme suojella monimuotoista luontoamme ja ketjun heikoimpia lenkkejä.

Onneksi useimmilla ihmisillä on iso ja perusteltu luottamus yhteiskuntamme koneistoon.

Googlen avulla löysin kuvia vaeltajista kuvaamassa unikkoja Pältsanin rinteillä. Taustalla näkyi erikoisen muotoinen järvi jonka pystyin paikantamaan vaelluskartalta ja päättelin, että Laestadiuksen unikko löytyisi pohjoisrinteeltä.

Joulu. Haaveilen Fanny & Alexander -joulusta.

Näen edelleen kuusen silmieni edessä, loistavana yön pimeydessä.