Parainen on Suomen hiihtomekka

snökanon som ser dramatisk ut
– Minulla on vahva halu saada homma toimimaan, se kai tässä mukana pitää, Niklas Westerlund miettii. Kuva: Maija Arosuo

Finbyn ladulla sivakoitiin tänä vuonna marraskuun 26. päivän iltana. Muualla Etelä-Suomessa innokkaat hiihtäjät kyselivät silloin vielä latutilannetta turhaan. Paraisten salainen ase on edellisvuonna mattojen alle säilöön laitettu lumi (PK 18.3.21) ja vahva talkoohenki.

– Lunta säilötään myös ainakin Vuokatissa ja Imatralla. Heillä sääolot mahdollistavat kauden aloituksen vielä aiemmin, Pargas IF:n hiihtojaoston varapuheenjohtaja ja latuvastaava Niklas Westerlund kertoo.

Vain Paraisilla säilölumesta tehdään latuja talkootyönä ja hiihtäminen on maksutonta. Esimerkiksi Vuokatissa hiihtopäivä yritystoimintana pyöritettävällä ensilumenladulla maksaa 24 euroa.

Pienempi hävikki kuin ylläpitäjät olivat arvelleet

Lunta saatiin viime vuonna talteen muovipeitteiden alle 4 500 kuutiota, josta syksyllä jäljellä oli vielä 3 500 kuutiota.

Hävikki oli pienempi kuin ylläpitäjät olivat arvelleet, vaikka kesällä näytti, että lumi suli kiivasta tahtia. Seura investoi säilöntämattoihin viime keväänä 25 tuhatta euroa.

Talkootyötä tehtiin latujen eteen kuukauden verran yötä päivää. Lunta ajettiin traktoreilla radalle, joka viime kesänä sai asfalttipinnoitteen. Tasaisen pohjan ansiosta lumetus on nyt helpompaa ja lumi säilyy pidempään, kun vesi ei jää makaamaan latupohjaan. Sen jälkeen lunta on tykitetty lisää hyvien pakkaspäivien ja -öiden aikana.

– Meitä on tässä muutama ”puolihullu”, kuten hiihtojaoston puheenjohtaja Patrick Johansson ja minä. Sen lisäksi noin viisitoista muuta aktiivia käy täällä siirtämässä tykkiä ja ajamassa latuja joka päivä, kertoo Westerlund, ja juoksee välillä sammuttamaan lumitykin, koska ilma on lämmennyt liikaa.

Isä kehitti hiihtolatuja Finbyssä jo 1980-luvulla

Talkookärpäsen Westerlund on saanut veren perintönä. Hänen isänsä Bengt Westerlund rupesi kehittämään Finbyn hiihtolatuja jo 1980-luvulla. Ladut siirtyivät tuolloin kaupungilta Piffenin hoitoon. Tällä hetkellä toiminta pyörii täysin vapaaehtoisvoimin. Rahoitusta välineisiin saadaan kaupungilta, sekä sen lisäksi sponsoreilta ja erilaisilta säätiöiltä.

– Hiihto on minulle rakas laji, jota harrastan itse ja lapsenikin ovat siinä mukana. Minulla on vahva halu saada homma toimimaan, se kai tässä mukana pitää, Westerlund miettii.

Ladulla näkyy hiihtäjiä, vaikka on vielä aikainen aamu. Ensimmäiset kuntohiihtäjät tulevat aamuseitsemältä, kun valot sytytetään ja viimeiset lähtevät valomerkin aikaan kymmeneltä.

Harjoittelurauhaa seuran junioreille

Seuran omien treenien aikaan tiistai- ja torstai-iltaisin on pyydetty, että ladut jätettäisiin urheilijoiden käyttöön, mitä on Westerlundin mukaan hienosti noudatettu.

– Ihmiset ilmeisesti ymmärtävät että olemme tehneet paljon töitä latujen eteen ja haluavat antaa seuran junioreille myös harjoittelurauhan, hän kiittää.

Luonnon lumen saavuttua seura pitää jälleen yllä myös golfkentän ympäri kiertävää retkilatua, joka on erityisesti kuntoilijoiden suosiossa. Kaupungin, golfkentän ja urheiluseuran yhteistyöllä Finby onkin talvisin varsinainen talviliikkujan paratiisi. Vapaaehtoisen latumaksun saa maksaa yhdistyksen kassaan ken haluaa.

Maija Arosuo
maija.arosuo@aumedia.fi

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Kaikkien, jotka kommentoivat PK:n nettijuttuja, odotetaan tekevän sen asiallisesti ja omalla nimellään. Kommentin allekirjoitus sekä omalla etu- että sukunimellä, kiitos.


*