Painan nappia ja kone käynnistyy. PlayStation antaa tunnistettavan ja tutun äänen. Peli voi alkaa. Autojen pyörät vinkuvat kiihdyttäessään. Yksi kierros, kaksi, kolme ja maaliin.
Pariisissa pyöräillessä tunne on melkein sama. Täällä on itse asiassa melko helppoa pyöräillä, koska sääntöjä ei tarvitse noudattaa tarkasti. Sinun täytyy vain hallita tilasi, uskaltaa tehdä niin. Katsot vasemmalle ja sitten oikealle, ketään ei näy. Silloin voit jatkaa matkaasi. Paikasta A paikkaan B. Ei sen vaikeampaa.
Tämä polkupyörän omistaminen tai polkupyörän käyttö kaupungissa herättää hyvin erilaisia mielipiteitä. Ensimmäiset kuukaudet uudessa asunnossamme jouduimme jatkuvasti väittelemään “ensimmäisen kerroksen vanhan tädin” kanssa, joka valvoo ja säätää, vakoilee kaikkia talon asukkaita. Hän tietää kaiken, mitä rakennuksessa tapahtuu ja kuinka kaikki toimii tai pitäisi toimia hänen mielestään. Hän oli vakuuttunut siitä, että kokoontaitettava pyöräni pilaisi portaiden maalin. Kellariin ei myöskään saanut laittaa polkupyörää tietyn kellonajan jälkeen. Silloin saattoi herättää naapurit, koska kellarin ovi pitää “niin kurjaa ääntä”. Kolmannen kerroksen joulupukki, joka elää omassa maailmassaan, vain tuijottaa hämmästyneenä ja alkaa laulaa laulua polkupyöristä kun kävelee ohi. Viereinen naapuri luo minuun ymmärtävän katseen kantaessaan uljaasti isoa pyöräänsä alas portaita.
Toinen talon asukkaista pitää etuovea auki meille ja nauraen väittää, että hän tietää kuinka varovainen täällä pitää olla pyörien kanssa. Pahimpia ovat kuitenkin turistit. He ovat niin innoissaan kaupungista, että he kävelevät kaikkialla – jopa pyöräteillä, erinomaisilla pyöräteillä. Riippumatta siitä, kuinka paljon kelloa soittaa, he jatkavat pyörätiellä kävelyä. Heidät saa kiinni ja lopulta joutuu pysähtymään ja antamaan yllättyneiden turistien vaihtaa jalkakäytävää. Miten keskustelu siitä sitten etenee, riippuu siitä, millä jalalla on noussut sängystä sinä aamuna, tai sataako vai paistaako aurinko. C’est Paris, niin kuin sen kuuluukin olla!
Kaikesta tästä huolimatta pyöräily Pariisissa tuntuu silti hyvältä. Monissa tapauksissa se on nopeampaa ja pysyt hyvässä kunnossa kaikissa kaupungin ylä- ja alamäissä. Pariisi näyttää aivan erilaiselta, kun katsot sitä pyöräilijän silmin: löydät uusia oikoteitä ja huomaat, että kaupunki ei loppujen lopuksi ole niin suuri, kunhan vain tutustuu kaikkiin sen labyrintteihin!
On myös mahdollista vuokrata sähköpyöriä, mutta ennen kuin niissä on täysi akku ja ne ovat täysin toimivia, kaikki polkimet tallessa ja ilman ihmisten jättämiä roskia koreissa, niitä koskevia tarinoita varten tarvitaan kuitenkin kokonaan uusi kolumni…
Kuten PlayStation-pelissä, tielle voi yhtäkkiä ilmaantua esteitä. Näin voi käydä myös Pariisissa. Ihmiset hyppäävät tielle kahden pysäköidyn auton välistä katse kännykkään liimattuna (he eivät ole kuunnelleet Sås & Koppia pienenä…). Molemmat osapuolet pelästyvät, joskus kuuluu huutoa ja riitaa. Pelästyy niin, että tunteet ottavat vallan. Onneksi en ole koskaan vielä fyysisesti osunut keneenkään. On myös väistettävä innokkaita kyyhkysiä, lasinsiruja, koirankakkaa, muita pyöräilijöitä ja rotan ruumiita. On pidettävä silmät auki, mutta kuten PlayStation-pelissä, mitä enemmän pelaat, sitä paremmin osaat.
Sandra Wallin / Sandy Bee
Vapaan taiteen pioneeri ja tatuoija, Pariisi
Käännös: Tuuli Meriläinen
Kommentoi