PK:n toimittaja kävi kylässä Willbergin perheen luona Ålön Ybbersnäsissä ja sai kuulla muun muassa Högbergin näkötornista, kylän yhteisestä pääsiäiskokosta sekä muinaisrannasta luolineen.
Ålön saarella Paraisilla on kylä nimeltä Ybbersnäs, jossa nykyisin on seitsemän taloutta ja moninkertainen määrä kesämökkejä. Keskellä kylää sijaitsevassa, suuressa keltaisessa talossa asuvat Thomas (55) ja Runa-Britt (58) Willberg kissansa Alfredin kanssa. Lapset Sara ja Pontus ovat jo aikuisia ja asuvat omillaan, mutta Pontus asuu kylässä aivan synnyinkotinsa lähellä. Södergårdin tilalla on myös 100 lehmää ja vasikkaa. Thomas otti tilan hoitaakseen vuonna 1992 samoihin aikoihin kun hän meni naimisiin Uudestakaarlepyystä kotoisin olevan Runa-Brittin kanssa.
– Kun vuonna 1992 muutin Ybbersnäsiin, lähetin ensin pari lehmää kokeeksi kylään ennen kuin itse muutin tänne, hän sanoo hymy huulillaan.
Vuonna 1832 tila jaettiin
Siitä lähtien Thomas ja Runa-Britt ovat olleet lihantuottajia. Aiemmin heillä oli myös kanoja ja lampaita. Tilaan kuuluu reilut 60 hehtaaria metsää ja noin 40 hehtaaria viljelysmaata.
Vuonna 1832 tila jaettiin, kun Nauvolainen Abraham Pettersson osti paikan ja jakoi tilan Norrgårdiksi ja Södergårdiksi.
– Tilat olivat sentilleen yhtä suuria, kertoo kyläilemään tullut Brita Lindström.
Britalle Norrgård oli lapsuudenkoti, jossa hän kasvoi ja josta tuli myös hänen lastensa koti. Nyt talo on myyty, eikä hän asuu enää kylässä. Monia hienoja muistoja on jäljellä. Hän kertoo koulutiestään Simonbyhyn, jossa hän kävi neljä ensimmäistä kouluvuotta. Silloin ei vielä ollut tietä, vaan talvella kouluun mentiin jäätä pitkin ja kesällä matka taittui veneellä. Paikoitellen veden virtaus oli voimakasta, ja matka jään yli oli reilut 600 metriä.
– Muistan kerran kun lähdin potkukelkalla jään yli aamulla, mutta kun koulupäivä oli ohi, minut haettiin veneellä, Brita kertoo.
1900-luvun alussa kylässä oli kauppa
Aikoinaan kylälle tuli kauppalaiva Västermälöstä, ja Brita kertoo että lapsena he usein matkustivat sillä. 1900-luvun alussa kylässä oli kauppa siinä, missä Willbergeillä nyt on tilansa.
Yksi kylän tärkeistä maamerkeistä on Högberg, joka sijaitsee noin kilometrin päässä Södergårdista. Mäen korkein kohta on noin 55 metriä merenpinnan yläpuolella, ja mäen päältä näkyy kauas Airiston yli.
– Aiemmin sieltä näki Turun taidemuseon, mutta nyt muutamat puunlatvat peittävät näkyvyyden, Thomas kertoo.
Högbergillä on myös tärkeä osansa historiassa, sillä sodan aikana se toimi tähystyspaikkana. Paikalla silloin sijainneesta tornista on vain säpäleitä jäljellä.
– Sodan aikaan mäeltä kulki puhelinlinja, jolla saattoi soittaa, jos havaitsi lentokoneen, Thomas jatkaa.
Högbergin laella on vieraskirja, johon kävijät voivat kirjoittaa. Mäen alla on muinaisranta, jossa voi nähdä suuria, sileitä veden muovaamia kiviä. Vieressä on myös luola, jossa Britan muistin mukaan asui villieläimiä. Hän kertoo että hän ja hänen lapsuudenystävänsä usein hiihtivät muinaisrannalla.
“Kaikki olivat kauhuissaan, kun he kuulivat ostosta”
Vielä yksi maamerkki kylässä on kaivos, jossa Parocilla on kaivosoikeudet ja josta se louhii kiveä teollisuuttaan varten. Thomas ja Runa-Britta omistavat kaivoksen yhdesä Gilbert Söderholmin kanssa.
Vuonna 2005 kylä sai uusia asukkaita, kun Thomaksen ja Runa-Brittin naapuritontti siirtyi venäläiseen omistukseen, ja kaksi kiinteistöä rakennettiin aivan Willbergien viereen. Suurempi kiinteistöistä on nyt myyty,
– Kaikki olivat kauhuissaan, kun he kuulivat ostosta, Runa-Britt sanoo.
Sen kummemmin Runa-Brittillä kuin Thomaksellakaan ei ole ollut merkittävää kontaktia venäläisiin naapureihin, mutta he ovat tavanneet muutaman kerran.
Runa-Britt kaataa lisää kahvia, jota hän tietenkin tarjoilee lehmäkuviollisista söpöistä mukeista. Jos katselee ympärilleen suuressa, valoisassa keittiössä sinisine kaapinovineen, huomaa että lehmiä on vähän siellä täällä. Niiden kuvia on jääkaapin ovessa, seinillä ja astiastossa. Hän ottaa esiin kahvileipää ja kertoo pohjanmaalaisessta perinteestä, jonka hän toi kylään vuonna 1997.
– Aloin tehdä pienimuotoista pääsiäiskokkoa jo silloin kun lapset olivat pieniä.
Siitä lähtien Runa-Britt on järjestänyt pääsiäiskokon lankalauantaisin, ja useimmiten paikalla on ollut noin 30 ihmistä. Monet lapsiperheet tapaavat osallistua, ja tapahtumassa on paljon järjesteltävää, Runa-Britt kertoo. Esimerkiksi lapsille on järjestetty heinäpaaleja, joiden päällä voi hyppiä. Runa-Britt on hoitanut kahvin keittämisen, mutta muut tarjoilut hoituvat nyyttikestiperiaatteella.
Olympialaiset Rajuholmenilla
Brita muistelee, että aiemmin kesäisin järjestettiin olympialaiset Rajuholmenilla, ja koko kylä osallistui.
– Siellä oli kesäasukas, joka aina kutsui meidät sinne Ossin päivänä, Brita sanoo ja kertoo miten eräs kyläläinen pakotettiin juoksemaan ympäriinsä tiiliskivet sidottuina jalkojen alle.
Toinen vanha perinne kylässä on joulujuhla, jolloin vierailtiin kylän taloissa, ja tarjolla oli munavoileipiä ja kahvia.
– Leipien päällä piti olla paksulti voita, Brita muistaa.
“Ybbersnässissä on sopivan rauhallista ja hiljaista”
Nykyisin kylällä ei ole enää joulujuhlaa, mutta sen sijaan tapana on mennä yhdessä joulukävelylle joulupäivänä. Kävelyä kutsutaan pitkäksi lenkiksi. Yhdessä sulatellaan jouluruokaa viisi kilometriä pitkällä kävelyllä.
– Täällä Ybbersnässissä on sopivan rauhallista ja hiljaista, Runa-Britt sanoo, ja osoittaa keittiön ikkunaan, josta maaliskuinen aurinko paistaa sisään.
Hän sanoo, että Ybbersnäs tuntuu keskukselta hänelle, joka varttui Pohjanmaan maaseudulla 20 kilometrin päässä lähimmästä kylästä. Brita nyökkää myöntävästi, mutta kertoo mitä hänen lapsillaan oli tapana sanoa taksissa, kun se toi heidät kotiin Ybbersnäsiin. Lasten mielestä Ybbersnäs oli kaukana keskustasta.
– Nyt mennään taas sinne Kiinaan.
Malin Johansson
Käännös: Sari Sarelius
Kommentoi