Koivuhaan alakoulun luokkahuoneessa aloitellaan koulupäivää. Luokanopettaja Muusa Hoikkala antaa oppilaille luvan ottaa
jakkarat ja asettua istumaan piiriin. Kun nämä kymmenen oppilasta ovat kerääntyneet Hoikkalan ympärille hän alkaa esittää
kysymyksiä: Mikä viikonpäivä on tänään? Mikä päivä oli eilen? Mitä kello on?
Monta innokasta kättä nousee ylös. Kaikki haluavat osallistua, myös ne jotka ovat muuttaneet Suomeen vajaat kaksi kuukautta sitten. Koulua he ovat käyneet vasta pari viikkoa, mutta meidän aakkosemme olivat arabialaisten lisäksi heille tuttuja entuudestaan.
Kun Hoikkala pyytää lapsia kertomaan mitä he tekivät kotona eilen koulupäivän jälkeen kertoo Hanaa Charfu perheuutisen:
– Olin sairaalassa katsomassa äitiä ja vauvaa.
– Voi miten hauskaa, saitko pitää vauvaa sylissä, kysyy opettaja ja näyttää miten vauvaa tuuditetaan.
– Kyllä sain, sanoo Hanaa, joka on esikoululainen.
Mustafa Dalleh haluaa myös kertoa mitä hän teki koulun jälkeen:
– Tein läksyjä ja luin. Meille tuli setä joka opetti myös äitiä ja minä autoin ja tulkkasin myös.
Mustafalla on sisaria luokkahuoneessa ja kotona on yksi pikkuinen, jonka kanssa äiti on kotona. Isä käy Raisiossa suomen kielen kurssia kuten useimmat Paraisten syyrialaisista kiintiöpakolaisista.
Mustafa on innokas tulkkaamaan kun luokanopettaja pyytää arabiankielistä käännöstä, jotta myös Nour, Sabrine ja Ahmad ymmärtävät mitä seuraavaksi tapahtuu. Käännöstä tarvitsevat sisarukset tulivat perheensä kanssa Paraisille vuotta myöhemmin kuin toiset.
Luokan kaikki muut lapset ovat asuneet Paraisilla vuoden ajan. Ei ole liioiteltua sanoa että he rakastavat koulua.
– Joskus on melkein vaikeaa saada heidät lähtemään kotiin iltapäivällä, sanoo Muusa Hoikkala. Minun työni eroaa monin tavoin muiden luokanopettajien työstä ja yksi sellainen asia on lasten korkea koulumotivaatio.
– Toinen ero on suomen kielen opetus samanaikaisesti kulttuurimme ja perinteidemme opetuksen kanssa. Viime viikolla olimme yhtenä päivänä pulkkamäessä ja monelle lapselle se oli samalla ensimmäinen kerta.
Moni Hoikkalan luokan oppilaista on jo osittain myös tavallisella luokalla.
– Heidät integroidaan tavalliseen luokkaan etenkin voimistelussa, kuvataiteessa ja käsitöissä. Ensi syksynä suurin osa heistä käy vain tavallista luokkaa.
– Luokan valintaan vaikuttaa oppilaan tietotaso, joka ei aina seuraa täsmällistä ikää. Esimerkiksi Ahmad, joka on ollut täällä vain muutamia viikkoja aloittaa nyt matematiikan tavallisessa luokassa. Hänen isänsä sanoi että Ahmad osaa korjata myös autoja, mutta olen selittänyt vanhemmille että koulussa hän on lapsi lapsien joukossa – automekaanikon työt saavat odottaa, hymyilee Muusa Hoikkala.
Hän on opettanut näitä lapsia tammikuun alusta, jolloin lasten aiempi opettaja jäi äitiyslomalle. Koulutukseltaan hän on luokanopettaja.
– Minulla oli muutaman kuukauden kokemus valmistavasta luokasta, mutta minulta ei vaadita arabian kielen taitoa, mitä minulla ei olekaan. Tarkoituksena on että puhun koko ajan suomea ja sopeutan opetuksen kunkin oppilaan tarpeiden mukaan.
Tätä tapahtuu kaiken aikaa. Kun esikoulutytöt Sedra ja Hanaa saavat väritystehtävän lukee avustaja Sipi Sirviö suomen alkeita kolmen muun oppilaan kanssa. Samalla muutamalla muulla on kuullun ymmärtämistä: he katselevat suomalaista lastenohjelmaa tabletilta. Joku heistä saa luvan soittaa luokan kelloa ja tehtäviä vaihdetaan.
Mustafa haluaa soittaa kelloa, mutta sitten hän ojentaa herrasmiesmäisesti kellon uudelle kaverilleen Ahmadille.
Muusa Hoikkala saa käyttöä yhdelle päivän aikana opitulle sanalle, jota hän yritti hetki aikaisemmin selittää myös kuvien avulla.
– Se oli kiltisti tehty, hän sanoo.
Anja Kuusisto
050 400 2352/anja.kuusisto@aumedia.fi
suomennos Leena Lehtonen
