Petra Mannström ja Heidi Adolfsson uivat ympäri vuoden eri paikoissa saaristossa riippuen siitä, missä he ovat. Kaikki alkoi muutama vuosi sitten sohvapöytäkeskustelusta, kun työkaverit Petra ja Heidi päättivät kokeilla talviuintia.
– Lääkäri neuvoi minua jo vuonna 2016 aloittamaan talviuinnin, koska minulla on fibromyalgia. En ollut edes uinut kesällä aiemmin, koska ajattelin, että vesi oli niin kylmää. Joten odotin että löydän jonkun, jonka kanssa voisin harrastaa talviuintia, Heidi kertoo.
Uinnista on tullut rutiini ja elämäntapa
Vasta kesäkuussa 2020 Heidi otti asiassa askeleen eteenpäin, kun hänestä ja Petrasta tuli työtovereita. Eräänä kauniina päivänä sohvapöydällä puhuttiin talviuinnista ja Petra oli heti mukana. He kävivät ensimmäisen kerran uimassa elokuussa 2020 ja Heidi muistaa kuinka hän seisoi melkein puoli tuntia ja epäröi ennen kuin uskalsi mennä veteen, ja silloin oli vasta elokuu. Mottona oli: viikko kerrallaan.
Kun vesi kylmenee, pysyy rauhallisempana ja lähempänä uimatikkaita.
– Pyrimme siihen, että uimme vähintään neljä kertaa viikossa. Se tuntuu mukavammalta niin. Kun tapaamme töissä, aloitamme päivän usein uimalla. Joskus uimme myös töiden jälkeen, Petra selittää.
Heidin tavoin Petra oli miettinyt talviuinnin aloittamista pitkään, mutta ajatteli, ettei hän ollut tarpeeksi rohkea siihen. Nyt uinnista on tullut rutiini ja elämäntapa, jota ilman hän ei voisi kuvitella elävänsä.
– Se rauhoittaa, ja siitä saa vakaumusta ja voimaa. On hienoa, että onnistuu sellaisessa, johon ei luullut pystyvänsä. Pelon tai epävarmuuden voittaminen antaa vau-tunteen ja se on riippuvuutta aiheuttavaa! Mieli ja keho vaativat yksinkertaisesti sitä.
Kaikki stressi ja väsymys jäävät meren pohjaan
Juuri sen henkisen osan Petra on halunnut siirtää muihin asioihin – hän ajattelee, että kaikki on mahdollista, jos vain haluaa. Hän kuvailee edelleen, kuinka kaikki stressi ja väsymys jäävät meren pohjaan, kun nousee vedestä. Heidi on taas pääosin päässyt eroon niska-ongelmistaan ja kertoo nukkuvansa nyt yönsä paremmin. Lisäksi hän sietää paremmin kylmää talvisin ja myös kuumia kesäpäiviä paremmin.
Petra ja Heidi käyvät vedessä kolme kertaa. Varsinaisen veteen laskeutumisen he tekevät erilleen, ja Petra käyttää hengitystekniikkaa joka kerta kun hän menee veteen, jolloin hän rentouttaa kehoaan eikä jännitä lihaksiaan. Silloin ei myöskään ole niin kylmä. On hyvä jos viipyy vedessä niin kauan että hallitsee hengityksen ja keskittyy vain hengittämään. Kaikki suoritus on poissa ja luottavat vaistoon. Sitten taas noustaan laiturille ja odotellaan hetki, kolmannen ja neljännen kerran koko elimistö on jo melko tottunut kylmään, kun taas ensimmäinen kastautuminen on melkein shokkia aiheuttava. Kylmän veden kohtaaminen on keholle shokki. Koko toimenpide kestää noin 20 minuuttia ja aikaa vievin osa on riisuminen ja pukeutuminen.
Talvella pimeällä taskulamppu on mukana
Samaan aikaan kun Heidi ja Petra uivat, he yrittävät myös katsoa luontoa.
– On mahtavaa, kotka voi yhtäkkiä lentää matalalla ylitsemme, ja meistä tulee yhtä luonnon kanssa. Meillä on monia kokemuksia, joita olemme saaneet kun uimme eri vuodenaikoina. Voi olla yhtä taianomaista pulahtaa uimaan aikaisin aamulla auringon noustessa kuin pulahtaa uimaan kirkkaan tähtitaivaan alla, kuvailee Petra.
Talvella pimeällä taskulamppu on mukana, ja silloin on myös tärkeää pukea nopeasti vaatteet päälle jälkeenpäin, kädet ja jalat kangistuvat nopeasti kylmästä. Heidi ja Petra kertovat, että kaikkein pahin on, jos tuuli puhaltaa juuri ennen veteen menoa.
– Emme tarvitse saunaa. Laskeudumme lämpimämpään elementtiin, koska talvella ilma on yleensä kylmempää kuin vesi. Pyrimme sen sijaan jäähtymään, verenkierto vilkastuu ja samme hyvän olon, Petra selittää.Petra ja Heidi ovat yhtä mieltä yhdestä asiasta: talviuintia ei koskaan tarvitse katua!
Malin Johansson
Käännös: Tuuli Meriläinen
Kommentoi