Vertaistukiryhmä mukana myötä- ja vastoinkäymisissä

Vertaistukiryhmä kokoontuneena Kamuun. Vasemmalta Pia Forsman ja Emilie, Maria Laaksonen, Maria Johansson, Nina Nordström sekä Christel Donner. Kuva: Mikael Heinrichs
Vertaistukiryhmä kokoontuneena Kamuun. Vasemmalta Pia Forsman ja Emilie, Maria Laaksonen, Maria Johansson, Nina Nordström sekä Christel Donner. Kuva: Mikael Heinrichs
Elämä diabeteksen kanssa voi merkitä monia erilaisia asioita. Mutta yksi on varmaa: on parempia päiviä ja on huonompia päiviä. Silloin vertaistuki on korvaamatonta.
Pargas Sockertoppar on ryhmä työikäisiä naisia (ainakin tällä hetkellä, mutta miehiäkin mahtuu mukaan), joilla on lisäksi ainakin yksi yhteinen asia: kaikilla on diabetes.
Ryhmä toimii paikallisen diabetesyhdistyksen alaisena tukiryhmänä, jossa keskustellaan ongelmista, annetaan vinkkejä, jaetaan ilonaiheita ja idioottimaisia kysymyksiä, joita asiaan perehtymättömät esittävät ja tarjotaan vertaistukea.
Tapaamisia on noin kerran kuukaudessa. Ryhmällä on yhteinen blogi ja suljettu Facebookryhmä, jonka keskusteluihin osallistuu myös miehiä. Sockertopparna-ryhmä on avoin kaikille Paraisten ja lähiseudun aikuisille diabeetikoille.
– Idea ryhmän perustamisesta syntyi vuoden 2013 lopulla ja nimen lainasin ruotsalaisesta diabetesblogista. Ajatuksena oli että saamme kokoon ryhmän työikäisiä aikuisia koska paikallisen diabetesyhdistyksen keski-ikä oli melko korkea, sanoo Nina Nordström, jonka toimesta ryhmä aloitti vuoden 2014 aikana.
Tällä hetkellä ryhmässä on 8–9 aktiivista jäsentä, jotka tapaavat säännöllisesti ja käyvät esimerkiksi syömässä yhdessä.
Sitten on aika toimittajan ensimmäisen mokan.
No, onko vaikeaa löytää sopivia tapaamispaikkoja, niin kuin esimerkiksi ruoan osalta?
Hiljaisuus ja vähän vaivautuneita katseita.
Okei, tyhmä kysymys.
– Mutta on ihan paikallaan esittää tyhmiä kysymyksiä sen sijaan että luullaan kaikenlaista siitä mitä on olla diabeetikko, sanoo Maria Johansson.
Ohimoltani tipahtaa hikikarpalo. Okei, mutta minähän olen täällä oppiakseni.
– Ryhmän yksi tarkoitus on kertoa diabeteksesta ja elämästä sen kanssa oikealla tavalla, sanoo Nordström.
– On edelleen ihmisiä jotka uskovat että diabetes on jollain tavoin itseaiheutettua, koska sairautta kutsuttiin aiemmin myös sokeritaudiksi. Toiset taas luulevat että kaikki on kunnossa jos vain ottaa piikin, sanoo Johansson.
Tosiasia on että näin yksinkertaista se on erittäin harvoin. Tulee tarkkailla omaa kroppaansa ja sen reagoimista eri asioihin, suunnitella ja harkita, mutta kun on sinut tämän kanssa niin loppujen lopuksi sairaus rajoittaa elämää todella vähän. Mutta sairauden hoito on välttämätöntä, muuten vahingoittaa ruumistaan ja saattaa saada epämiellyttäviä jälkitauteja.
Maria Johansson sinisessä paidassa lähdössä Paraisten lenkille. Kuva: Mikael Heinrichs
Maria Johansson sinisessä paidassa lähdössä Paraisten lenkille. Kuva: Mikael Heinrichs
Johansson kertoi insuliinipumpustaan ja juoksuharrastuksestaan viime vuonna näihin aikoihin ÅU:ssa ja osallistui äskettäin Paraisten lenkille pukeutuneena vaaleansiniseen paitaan, jossa on teksti ”Running for Diabetes Awareness” – eli hän juoksee tuodakseen esille tietoa diabeteksesta.
Sockertopparna-ryhmä tapaa eri puolilla kaupunkia, joskus myös toistensa kotona. Vuosien mittaan on tehty mm. retki Kasnäsiin ja kesäisin on tapana nauttia pizzat Najadenissa Nauvossa.
Ryhmässa on diabeetikkoja, joilla on 1-tyypin diabetes tai 2-tyypin diabetes.
– Useimmat meistä ovat ykkösiä, kertoo Nordström.
Insuliinipumppu on esimerkki teknisestä apuvälineestä, joka helpottaa monen diabeetikon elämää, mutta se ei välttämättä sovellu kaikille. Toiset pitävät syystä tai toisesta insuliinipistoksia parempana.
– Ei ole myöskään mikään itsestäänselvyys että saa insuliinipumpun, sillä se on kustannuskysymys, sanoo Maria Laaksonen.
Diabeetikon tulee itse jaksaa olla aktiivinen ja ottaa selvää asioista. Tukiryhmä on erinomainen paikka jakaa omia kokemuksiaan.
– Minä suhtauduin esimerkiksi aluksi erittäin kielteisesti insuliinipumppuun, mutta nyt en ikinä olisi ilman sitä, toteaa Johansson.
Samalla hän ja muut ryhmän jäsenet muistuttavat että se mikä sopii yhdelle diabeetikolle ei välttämättä sovi toiselle. Kaikki reagoivat yksilöllisesti, mutta kokemusten jakaminen hyödyttää kaikkia.
Pian yksivuotias Emilie joka istui oikein kiltisti tapaamisen ajan on neljäs sockertopp-vauva.
– Uskon että etenkin äidit ovat saaneet raskausaikana valtavasti tukea toisiltaan ja samalla saaneet tietää että diabeetikon on mahdollista tulla äidiksi. Ennenhän sitä ei suositeltu, sanoo Pia Forsman.
– Muutos 1970-luvulta jolloin itse sairastuin tähän päivään on ollut valtava. Nyt se hyväksytympää, diabeteksesta uskalletaan puhua ja kysyä avoimesti, sanoo Christel Donner.
– Tällaisen ryhmätuen pitäisi olla pakollinen osa diabeteksen hoitoa, toteaa Laaksonen ja kertoo saaneensa ryhmän kautta monta uutta ystävää. Mutta kaikkein mieluiten hän – kuten kaikki muutkin – olisi ollut terve.

  • Sopivasti 14. marraskuuta vietettävän maailman diabetespäivän alla Diabetesföreningen i Åboland järjestää hyväntekeväisyyskonsertin lauantaina 12. marraskuuta. PUNTin kulttuurisalissa järjestettävä konsertti alkaa kello 16.00.
  • Esiintyjäkaartiin kuuluvat P2 & Kim$, Duo Juusela & Rouhi, Bergmans spelmanslag, Kerstin Stubb & Ralf Eriksson Duo, Cold Case, Filip Hartman sekä Musiikkiopisto Arkipelagin tanssijoita.
  • Lippuja myydään ennakkoon K-supermarket Reimarissa sekä Kauppiaskadulla City Goldissa. Kaikki konsertin tuotot ohjataan Turunmaan diabetestyön hyväksi.

Mikael Heinrichs
050 306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi
käännös Leena Lehtonen