On perjantai ja kaadun sänkyyn tavallisen luokkakavereiden kanssa vietetyn koulupäivän jälkeen. Olen väsynyt ja vailla energiaa, tarvitsen hetkeksi omaa aikaa ja rauhaa. Laitan päälle elokuvan, joka pyörii taustalla, kun saan puhelun. Yksi kavereistani kysyy, lähtisinkö ulos drinkille. En halua kieltäytyä, mutta minulla ei todellakaan ole tarvetta mennä pyörimään salonkihumalaisten ihmisten joukkoon neljäksi tunniksi. Sanon, että en ehdi. Se on aina ollut sitä samaa, ”äiti sanoo ei” tekosyytä, jonka yksi ja toinen on saanut kuulla.
Me introvertit viihdymme parhaiten omassa seurassamme. Me työskentelemme mieluummin yksin ja keskitymme yhteen asiaan kerrallaan. Suunnitelmassa on myös päivätorkkujen mittainen tauko. Keskustassa olemista ja puhumista koko ajan, etenkin uusien ihmisten kanssa, on kuitenkin vältettävä. Ei ole aina helppoa olla introvertti ja eikä helpommaksi sitä tee se, kun yhteiskunta rakentuu siihen, että kaikkien tulee olla ekstroverttejä. Meidän introverttien ei kuulu teeskennellä olevamme ekstroverttejä välttääksemme ongelmia. Ei ole huono asia olla introvertti.
Ekstorverttius on yhteiskunnassamme vallitseva kulttuurinen normi. Jo ollessamme pieniä, meitä rohkaistaan ottamaan kantaa ja näyttämään oma paikkamme. Meidän tulee olla sosiaalisia, ulospäin suuntautuneita ja meidän tulee aina kertoa, mitä mieltä olemme asioista päivästä toiseen. Jos olet hetken hiljaa, sinulta kysytään heti, miksi et sano mitään. Voidaan ajatella, että se on asiaankuuluva kysymys, jos ajattelee väärin. Introverttina en vain koe tarvetta sanoa jotakin samalla tavalla kuin enemmistö. Jos käännetään kysymys toista tietä ja kysytään ekstroverteilta, miksi he puhuvat niin paljon, tulee siitä yhtäkkiä negatiivisen kaiun saava kysymys ja jotakin mitä pitää välttää.
Siitä johtuen, että kulttuurimme suosii ekstrovertteja, täytyy meidän introverttien jatkavasti kamppailla sopeutuaksemme ja sopivamme ympäristöömme. Tarkoitukseni ei ole pakottaa ketään puhumaan. Jos haluan istua hiljaa koko koulupäivän ja mennä sen jälkeen kotiin olemaan itsekseni, antakaa minun tehdä niin, se ei vahingoita ketään. Jos kysyt minua ulos myöhemmin ja minun vastaukseni on ”äiti sanoo ei”, niin silloin todennäköisesti valehtelen.
Caroline Voutilainen
Abi 2022, Pargas svenska gymnasium
Käännös Timo Järvenpää
Kommentoi