Tuntuuko, että läheisesi alkaa selata kännykkäänsä aina, kun sinulla on asiaa? Keskeyttääkö hän lauseesi? Kenties hän istuu hiljaa, mutta ilmeestä arvaat, että hän miettii kuumeisesti seuraavaa nasevaa repliikkiään sen sijaan, että kuuntelisi mitä sinä sanot?
Maailmalla arvostetaan hyviä puhujia. Nasevia sitaatteja toistetaan ja karismaattisista esiintyjistä tulee kuuluisia. Puhetaitoa opiskellaan: koulussa pidetään esitelmiä, lavakarismaan löytyy konsultteja. Kuuntelemisen taitoa harjoittelevat harvat.
Puhuminen ilman kuulijoita on turhaa. Yksi kerrallaan voi puhua, muut ovat kuuntelijoita. Pitäisikö kuuntelemisen oppimiseen keskittyä puhumista enemmän?
Oletko itse havahtunut siihen, ettet muista, mitä toinen juuri sanoi? Kuulet ääntä, muttet sanoja. Ajatukset harhailevat, sillä ne liikkuvat ääntä nopeammin. Aivoilla on aikaa enemmän kuin suulla. Katselet puhujan suupielessä olevaa roskaa, sen sijaan että kuuntelisit, mitä hän oikeasti sanoo.
Seuraava askel on vielä vaikeampi. Pitäisi myös ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa. Se, että nukkui kohtalaisesti, on tieto, jonka puoliso voi aamulla jakaa kanssasi. Haluaako hän viestiä, että rem-unen määrä oli kolme tuntia ja hän heräsi neljästi? Vai, että häntä painaa jokin asia, minkä takia uni ei tullut?
Läheisten seurassa on tapana olettaa, että tiedämme heistä jo kaiken. Siksi emme ehkä usko, että heillä on uutta, mielenkiintoista kerrottavaa. Muistatko, kuinka innolla kuuntelit puolisosi jännittäviä tarinoita suhteen alussa? Hänestä sinä olit hyvä kuuntelija. Siksi hän kenties ihastuikin sinuun. Toinen voi edelleen yllättää, ellet lähde kesken kertomuksen vessaan. Jatkuvasti utelias löytää aina uutta.
Kuunteleminen ei tarkoita, että pitäisi olla samaa mieltä. Riittää, että hyväksyy, että toisella on mielipide, kenties oppii siitä uutta. Läheisten kanssa toivoo voivansa jakaa tiettyjä arvoja. Siksi kiistojakin ehkä syntyy juuri heidän kanssaan. Vieraiden ihmisten mielipiteillä ei ole yhtä suurta merkitystä.
Toimittajan työssä tehtävänä on kuunnella. Haastateltava kertoo, jos hänestä tilanne tuntuu turvalliselta. Kannustavilla kysymyksillä aihetta voi johdatella haluamaansa suuntaan. Lopuksi kirjoittaja tiivistää tarinan tekstiksi. Työpäivän jälkeen pää on täynnä huminaa ja usein se kaipaa vain hiljaisuutta.
Läheisten kuuntelemiseen harva varaa kalenteriaikaa, eikä oikea hetki määräydy kellon mukaan. Siksi joudumme usein sanomaan lauseen ”En tainnut kuunnella”. Vaikka jaetut hetket läheisten kanssa ovat elämässä tärkeimpiä.
Maija Arosuo
maija.arosuo@aumedia.fi
Kommentoi