Tänä vuonna joulusta tulee erilainen – taas. Joulu Pariisissa on sadetta, jääkylmää tuulta, joululamppuja ja joulukuusia, jotka täyttävät jalkakäytävät kukka- ja ruokakauppojen edessä.
Pariisissa ei uskota kovin paljon itse joulupukkiin, vaikka olen useaan otteeseen kertonut nähneeni hänet pienenä joka vuosi.
Joulupöydässä tulee olemaan sekaisin suomalaisia ja ranskalaisia ruokia. Tulee luultavasti olemaan hanhenmaksaa, patonkia, glögiä ja pätkiksiä. Ehkä jopa rosolliakin. Ehkä ensimmäistä kertaa kuuden vuoden jälkeen, jotka olen Pariisissa ollut, ostamme pienen joulukuusen.
24.12. ja 25.12. ovat suurkaupungissa outoja päiviä. Aamulla ja iltapäivällä kaupunki on täynnä viime hetken joululahjojen ostajia. Hitaasti mutta varmasti kadut tyhjenevät ihmisistä, kunnes ne ovat täysin tyhjiä. Minne kaikki menevät? Ikkunat ovat täynnä joulukoristeita, joulukuusia ja joulutähtiä. Seinien läpi kuuluu musiikkia ja naurua.
Kun minä olin pieni, joulu oli taianomaista aikaa. Joululahjoja löytyi vähän mistä milloinkin koko joulukuun ajan, leikimme ulkona lumessa ja käyttäydyimme hyvin, koska tiesimme tonttujen seuraavan meitä ikkunoista juorutakseen sitten joulupukille.
Ajattelen talvijuhlia ja silloin sai laittaa päälleen hieman hienomman talvitakin. Kotimatkalla autossa jalkoja lämmitti keltainen villapeitto. Muistan kun jouluaaton aattona koristelimme kuusen, nopeasti otimme itsellemme ja jaoimme suosikkikoristeitamme.
Näen edelleen kuusen silmieni edessä, loistavana yön pimeydessä. Jouluaattona mietimme serkun kanssa, miten joulupukki pääsee tulemaan, kun ei ole lunta ja kuulemmeko, kun hän laskeutuu katolle. Paras joulu oli silloin, kun sitä juhlittiin jonkun toisen luona ja kun tulimme takaisin kotiin, oli kuusen alusta täynnä joululahjoja joulupukin käytyä vierailulla.
Pari vuotta sitten löysin kotona hieman isomman paketin ilman nimeä. Mietimme isän kanssa, kenellehän se mahtaa olla.
Me katsoimme sitä monta kertaa, kunnes se yhtäkkiä löysi tiensä kuusen alle – tosiasiassa vielä yhdellä nimellä varustettuna.
Minun elämänkumppanini ei ole oikein jouluihminen. Viime vuonna hän sanoi, että joululahjat eivät ole niin tärkeitä.
Halusin kuitenkin antaa hänelle jotakin, mutta samalla jotakin, josta on hänelle hyötyä. Toisin sanoen, päädyin sukkiin ja alushousuihin. Jouluaattoiltana hän tuli kotiin syli täynnä lahjoja kimaltavaan kultapaperiin käärittynä. Voin kertoa, että meillä oli hauskaa avatessamme joululahjoja!
Näillä ajatuksilla ja muistoilla haluan toivottaa teille kaikille hyvää joulua ja hyvää uutta vuotta 2022!
Sandra Wallin/Sandy Bee
Vapaan taiteen pioneeri ja tatuoija, Pariisi-Parainen
Käännös: Timo Järvenpää
Kommentoi