Suomessa on parhaillaan poikkeukselliset olosuhteet. Uutisia on viime aikoina hallinnut koronavirus. Koronavirus on kaikkien aikojen suurin kriisi muun muassa lentoliikenteen historiassa ja eri alojen yritykset joutuvat taistelemaan olemassaolostaan. Jos tilanne jatkuu pitkään, voivat taloudelliset vaikutukset olla dramaattisia.
Ihmisten arki muuttuu, joissakin tapauksissa jopa radikaalisti. Työtehtävien suorittamisessa tarvitaan uusia rutiineja päivittäisten tehtävien tekemiseen. Vapaa-aika ja lomat saavat myös pakon edessä erilaista sisältöä kuin normaalisti.
Meidän sukupolvellamme on edessään toistaiseksi suurin koettelemuksensa.
Nykyisessä itsekeskeisessä maailmassa voi olla vaikeaa ajatella vähemmän itseään ja sen sijaan yrittää huomioida, miten oma toiminta vaikuttaa muiden ihmisten tilanteeseen. Miten pitää toimia estääkseen riskiryhmien tartunnan saamisen ja miten voi auttaa toisia?
Tilanne on monille uusi. Useamman vuosikymmenen ajan olemme eläneet tilanteessa, missä suurimman osan ei ole tarvinnut ottaa vastuuta mistään muusta kuin itsestään. Nyt jokaisella on mahdollisuus osoittaa kykynsä kantaa vastuuta muista ihmisistä ja ponnistella koko yhteisön eteen.
Me emme tiedä, miltä huominen tai ensi viikko tulee näyttämään. Sen me tiedämme, että tulemme elämään erilaisen kevään. Se että koulut ovat suljettuja, kertoo sen, että elämme poikkeuksellisia aikoja.
Jokainen tekee viisaasti luodessaan oman poikkeustilanteensa, pysyy kotona ja kodin ulkopuolella tekee vain välttämättömimmät päivittäiset asiat. Jos haluaa nähdä jotakin hyvää tässä tilanteessa, on se sitä, että nyt on olemassa mahdollisuus luoda täysin uusia rutiineja arkipäivään. Koronakriisin taloudelliset vaikutukset näkyvät jo nyt ja monelle se saattaa tarkoittaa muutoksia omassa taloudessaan.
Epätietoisuus on todennäköisesti suurin huolenaihe itse taudin ohella. Kukaan ei tiedä, koska yhteiskunta palaa normaalitilaan. Yhteiskunta muuttuu koko ajan ja kriisi tulee vaikuttamaan suuntaan, minne muutokset menevät.
Hyvä taktiikka voi olla, että ottaa päivän kerrallaan, eikä aseta itseään turhiin riskeihin. Turhan huolen vähentämiseksi voi myös tässä tilanteessa miettiä, mikä on totta ja mikä on pelkkää pohdintaa.
Valitettavasti sosiaalisen median kautta voi lukea melkoisesti pohdintaa koronaviruksesta ja viranomaisten toiminnasta. Jos on huolissaan, silloin syynä on ihmisten haluttomuus vastaanottaa tietoa, puute arvostella poliitikkojen ja viranomaisten näkemyksiä siitä, että he eivät tiedä mitä he tekevät.
Kritisointi ja vahvat mielipiteet asioista, joista ei todellisuudessa tiedä mitään, pilaa enemmän kuin auttaa. Joskus on viisaampaa vain kuunnella ja seurata saamiaan ohjeita. On tärkeää tietää, mitä ei tiedä.
Meidän sukupolvellamme on edessään toistaiseksi suurin koettelemuksensa.
Tom Simola
tom.simola@aumedia.fi
käännös Timo Järvenpää
On aikaista sanoa, että meidän sukupolvellamme on edessään toistaiseksi suurin koettelemuksensa. Vai eivätkö ennen 1990 syntyneet kuulu meidän sukupolveen?
“Suomi koki 1990-luvun alussa pankkikriisin, jota lähdettiin pelastamaan toimenpitein, joissa rahoituslaitosten intressit nostettiin pienyrittäjien ja asuntovelallisten intressien ohi – yleisen edun nimissä. Seurauksena oli konkursseja ja laajamittaista taloudellista ahdinkoa, joka jätti syvät jäljet kansakunnan muistiin.” kirjoitti Jukka Kekkonen 22.3. Turun Sanomissa.
Nykyinen kriisi koettelee ehkä tasapuolisemmin kaikkia kansankerroksia, mutta eniten niitä, jotka kokivat jo 1990-luvun laman. Kysytään heiltä sitten joskus, kumpi oli meidän sukupolvemme suurin koettelemus.