Kun olin Ahvenanmaan kehitys- ja kestävyysneuvoston jäsen, mietimme usein mitä voisimme tehdä saadaksemme ahvenanmaalaiset noudattamaan kestävää elämäntapaa. Kestävässä yhteiskunnassa yksilöt, yritykset ja organisaatiot voivat hyvin ja toimivat luonnon asettamissa rajoissa. Se tarkoittaa muun muassa, että käytetään aiempaa vähemmän fossiilisia polttoaineita, metalleja ja huonosti hajoavia aineita, ja sitä ettemme käytä luonnonvaroja yli luonnon kestokyvyn. Kestävä kehitys tarkoittaa myös sosiaalista kestävyyttä kuten asukkaiden suurempaa vaikutusvaltaa, mahdollisuutta itsensä kehittämiseen, puolueetonta kohtelua ja että me ihmiset löydämme tarkoituksen elämällemme.
Joka kerta tulimme siihen tulokseen, että meidän on näytettävä esimerkkiä ja yksinkertaisesti elettävä niin kuin opetamme, jotta voimme saada muut asukkaat mukaan. Niiden joilla on näkyvä asema yhteiskunnassa, on toimittava roolimalleina. Mitä korkeammalla on yhteiskunnan portailla, sitä tärkeämpää on toimia esikuvana. Jos haluamme, että ihmiset autoilun sijaan pyöräilevät tai kävelevät, on meidän aloitettava itsestämme ja hypättävä pyörän selkään aina kun se on mahdollista. Maarianhaminassa, missä etäisyydet ovat lyhyitä (kaupungin pinta-ala on 1 X 11 kilometriä), pyöräily on periaattessa aina mahdollista, ja tein siitä oikein kilpailun. ”Kielsin” leikilläni talousjohtajaa tulemasta töihin autolla, koska hän asui niin lähellä työpaikkaa. Kysyin valtuutetuilta, millä tavoin he olivat tulleet kokoukseen, ja muistutin heitä pyöräilyn hyödyistä etenkin kun pysäköintialue oli usein täynnä valtuuston kokouksen aikaan.
Meillä oli kaupungintalolla pari sähköpyörää, joita henkilökunta saattoi varata käydessään erilaisissa kokouksissa ja tapaamisissa työpäivän aikana. Monesti oli nopeampaa mennä pyörällä sen sijaan, että ensin olisi kävellyt pysäköintialueelle, sitten ajaa autolla paikasta A paikkaan B, ja sen jälkeen etsiä parkkipaikkaa. Turun keskustassa kaikkien tietyömaiden ja autojonojen seassa on monesti nopeammin perillä pyörällä kuin autolla. Nykyisessä työpaikassani ei vielä ole työkäyttöön tarkoitettuja polkupyöriä, mutta minusta meillä pitäisi olla. Meidän on vähennettävä liikenteen päästöjä erityisesti kaupunkien keskustoissa, eikä ainoastaan päästöjen ja melun vuoksi, vaan myös siksi, että liikenne on suuri syyllinen mikromuovipäästöihin. Autojen renkaista irtoaa pieniä kumin paloja, jotka valuvat tieverkostojen huleveden mukana meriemme lahtiin. Mutta pyöräilystä on tehtävä helppoa. Tarvitaan lisää pyöräteitä ja -katoksia sekä pukuhuoneita työpaikoille. Kun pyöräilemme, saamme samalla liikuntaa ja raitista ilmaa, joita tarvitsemme enemmän emmekä vähemmän.
Kaikkiin ilmastotavoitteisiin, tavoitteeseen edistää liikuntapainoitteista elämäntapaa (Liikkuva aikuinen) ja säästötalkoisiin, joiden kansalaisten odotetaan ymmärtävän olevan välttämättömiä, istuu huonosti se, että päättäjät eduskunnassa käyttävät taksia eduskunnan (yhteiskunnan) varoilla ja usein lyhyitä matkoja.
Huhti-kesäkuussa eräs kansanedustaja käytti 91 kertaa taksia, ja 18 näistä kerroista matka oli alle kaksi kilometriä. Rahaa meni yhteensä 2 290,40 euroa. Se, että kyseinen kansanedustaja väitti, että kaikki taksiajot olivat perusteltuja koska hänen tarvitsi käydä salaisia keskusteluja taksissa, eikä niitä olisi voinut käydä raitiovaunussa ja että hänellä oli välillä matkalaukku mukana, tekee asiasta vielä pahemman. Tällaisten kommenttien myötä luottamus päätöksentekijöihin vähenee. Toinen kansanedustaja ajoi taksilla töihin eduskuntaan eduskunnan matkustusohjeen vastaisesti. Pelkästään tarkastelujakson toukokuussa kansanedustaja ajoi taksilla 30 kertaa alle kahden kilometrin matkoja, ja osa matkoista oli vain 1,1 kilometrin pituisia!
Kun sain taksikorttini työskennellessäni ministeri Enestamille, hän sanoi että hänelle on kunnia-asia olla esiintymättä iltapäivälehdissä eniten taksikorttia käyttäneenä. En sano, etteivätkö valtakunnan poliitikot saisi ajaa taksilla, mutta jos he todella tarkoittavat, että päästöjä pitää vähentää, ihmisten pitää liikkua enemmän ja valtion kulut on saatava pienemään, heidän pitäisi aloittaa itsestään. Vain onko niin, että älkää tehkö niin kuin me teemme vaan tehkää niin kuin me sanomme? Ehkä ne kaksi herraa voisivat aloittaa hankkimalla eduskuntaan sähköpolkupyöriä, joissa olisi korit sekä edessä että takana, jolloin myös matkalaukun saisi kuljetettua pyörällä!
Barbara Heinonen
Hallintovouti ja Paraisten makkara
Suomenkielinen käännös: Sari Sarelius
Kommentoi