Paraislainen Jenni Valtere työskenteli kuusi kuukautta vapaaehtoisena Keski-Jaavalla.
Paraislainen viime kevään abiturientti Jenni Valtere vietti viime syksystä alkaen puoli vuotta Indonesiassa. Kyseessä ei ollut lomareissu vaan vapaaehtoistyö Keski-Jaavalla.
– Mietin jo ennen abivuotta vapaaehtoistyöhön lähtemistä ja sama ajatus oli ystävälläni Elsa Rannikolla. Googlasimme erilaisia mahdollisuuksia, mutta olimme vähän myöhään liikkeellä. Päädyimme Indonesiaan nuorisovaihtojärjestö Maailmanvaihto ry –ICYE Finlandin kautta, kertoo Jenni.
Nyt kun puoli vuotta Indonesiassa on takana, on repussa paljon kokemuksia ja vaikutteita. Tavallisena matkailijana olisi nähnyt enemmän eri paikkoja, mutta toisaalta ei olisi päässyt näkemään paikallisten asukkaiden arkipäivää.
Jenni toimi maaseudulla Winongissa alakoulun englannin opettajana ja lisäksi avustajana päiväkodissa.
– Minun piti olla opettajan avustajana, mutta opettajaa ei ollut. Tarbiyatul Islamiyah-koulu alkoi seitsemältä aamurukouksella. Puolen päivän aikaan oli keskipäivän rukous. Oppilaat saivat koulussa ruokaa. Pienimpien koulupäivä päättyi keskipäivällä mutta esimerkiksi kuudesluokkalaiset jatkoivat kello 15 asti ja joskus vielä kello 18 ja 20 välillä iltaisin.
– Elsa työskenteli parin kilometrin päässä olevalla yläasteella ja kävin usein hänen kanssaan auttamassa asuntolassa asuvia oppilaita läksyjenluvussa tai juttelemassa heidän kanssaan.
Jenni kertoo että hän käytti koulussa hiukset peittävää huivia.
– Se on osoitus myös siitä että arvostaa toisten kulttuuria. Indonesialaiset ovat ystävällisiä ja arvostavat muita ihmisiä. Asioita jaetaan ja apua tarjotaan. Naapuriapuun kuuluu esimerkiksi auton lainaaminen tarvittaessa. Koti-Suomeen tultuani hymyjä on näkynyt todella paljon vähemmän, hymähtää Jenni.
Hankalinta hänen mielestään oli aluksi oman paikan löytäminen kun kaikki kielestä ja kulttuurista alkaen oli uutta. Myös tulinen ruoka oli aluksi outoa.
– Tarjolla oli paljon uppopaistettuja ruokia, riisiä ja kassavaa. Kookosta ja ruokosokeria käytetään paljon. Keitettyä kylmää perunaa ja bataattia saattoi olla tarjolla sellaisenaan.
Jennin isäntäperhe oli varakas. Osassa huoneista oli ilmastointi ja sähkökatkoksen aikana selvittiin varageneraattorilla. Jenninkin huoneessa oli televisio, mutta hän katsoi sitä muistaakseen kerran, kun ei kielestä mitään ymmärtänyt.
– Paikallisella hostilla on oma yritys ja hän pitää yllä koulua, päiväkotia ja orpokoti. Vaimolla on useampi vaatekauppa.
Jenni ja Elsa kävivät neljällä maan tuhansista saarista. Paljon jäi näkemättä ja Jenni haluaisi vielä joskus matkustaa Jaavalle tapaamaan entisiä oppilaitaan.
– Ehkä sitten joskus kun mukana on aviomies ja lapsia, hän sanoo.
Tällä hetkellä Jenni työskentelee kouluavustajana Hovirinnan koulussa Kaarinassa ja hän hakee opiskelemaan Turun opettajankoulutuslaitokseen.
Leena Lehtonen
