Kaikki kokevat onnellisuutta joskus. Joillain tulee hymy huulille, kun työprojekti on ajallaan ja budjetissa. Viherpeukalo iloitsee, kun tomaattisato on runsas ja marjat makeita. Onnellisuus ja onnistumisen tunne ovat tärkeitä mielenterveydelle ja auttavat joskus jaksamaan vaikeidenkin hetkien yli.
Golffarit tietävät, että huonosti alkaneen kierroksen suunnan voi muuttaa yksi onnistunut lyönti. Laajensin linssiä ja pohdin, milloin ihmiselämän voidaan sanoa olla onnellinen. Kuuluuko siihen aina turvallinen lapsuus, pitkä parisuhde, paljon ystäviä, oma talo ja kesämökki? Voiko riman yli päästä jotain muuta reittiä? Voidaanko missään tilanteessa sanoa, että elämä on epäonnistunut?
Onnistuminen on tavoitteiden täyttymistä. Osalla meistä voi olla selkeitäkin tavoitteita elämän suhteen jo lapsena, mutta hiljainen kansa haahuilee elämän korpimetsässä ilman kompassia päivä kerrallaan, unelmoi lottovoitosta ja paremmasta huomisesta. Konkreettisten tavoitteiden asettaminen on usein järkevää, mutta epäonnistumisen ja suon silmään vajoamisen riski kasvaa, jos kurkottaa tähtiin.
Voiko ihminen olla elänyt onnellisen elämän, jos jostain syystä kuolee nuorena? Tuskin kenenkään muun kuin 70-luvun rock-sankarin tavoite on ollut kuolla nuorena. Jos elämä on kuitenkin ollut pelkkää voittoa kuolemaan asti, ehkä lyhytkin maallinen vaellus voi olla onnellinen. Ainakin Suomessa, joka on tutkitustikin maailman onnellisin maa.
Voitaisiinko elämän onnellisuutta mitata kuoleman porteilla vertaamalla vuosien aikana koettua onnellisuuden tunteen määrää suhteessa murheellisuuteen? Mitä useammin suupielet osoittavat ylöspäin, sen onnellisempi elämä on ollut.
Itse olen hyvin äkkipikainen, mutta lepyn nopeasti. Olen suurimman osan ajasta hyvällä tuulella. Olenko silti automaattisesti onnistuja vai onko onnellisuuden määrä vakio, kuten usein sanotaan? Puhdas ja vilpitön onnellisuus tarvitsee vastapainokseen surua ja murhetta aivan kuten valo pimeyttä Tähtien Sota -elokuvissa. Jos ei koskaan ole surullinen, tietääkö oikeasti, mitä onni on?
Onnellisuustutkimusinstituutin mukaan suomalaisten onnellisuus koostuu seuraavista asioista: Luonto, perhe ja ystävät, mielenrauha ja tyytyväisyys, sopiva määrä stressiä, mielenkiintoinen työ, saavutukset, sopiva toimeentulo. Kun näitä palasia yrittää pitää paikoillaan, voi olla varma, että ”sopiva määrä stressiä” muuttuu vatsahaavan paikkailuksi, kun jahtaa täydellistä elämää.
Samalla, kun hyväksyy itsensä kaikkine puutteineen ja oman elämänsä sattuman tuomine käänteineen, tulee muistaa joskus haastaa itseään ja jahdata unelmiaan. Olavi Uusivirta laulaa ironisesti aiheesta kappaleessaan On niin helppoo olla onnellinen. Kertosäe jatkuu: ja tyytyy siihen mitä on. Mutta vierivä kivi ei sammaloidu ja aina kotisatamassa kelluvan veneen kannelta harvemmin kuuluu naurua.
Vaikka tekisimme mielestämme koko ajan oikeita ratkaisuja saavuttaaksemme onnellisen elämän, emme pysty päättämään olevamme onnellisia ja onnistumaan aina. Sattuman mahdollisuus on aina olemassa ja lopulta kyse on kuitenkin aina tunteista. Tuottoisat sijoitukset, mukava työ, kesämökki ja pitkä parisuhde eivät lämmitä edes kesähelteillä, jos toinen löytää uuden puolison tai menehtyy onnettomuudessa. Onnellisen elämän kaavaa ei voi ratkaista järjellä edes suomalainen insinööri.
Jaakko Lento
Kirjoittaja on omituista maailmaa ihmettelevä skräbböleläinen ja Paraisten luonnonsuojeluyhdistyksen hallituksen jäsen
Hiljainen kansa on vaeltanut korpimetsissä ja ovat tyytyneet mitä heillä on ja ovat olleet onnellisia siitä mitä heillä on. Joka on tarkemmin ajateltuna aika paljon? Sittemmin heiltä on padottu kosket ja nyt viedään vaaramaisemat ja korpimetsät. Onnellisuus on juuri sitä miten sen itse mieltää ja hiljainen kansa on sitä ollut korpimetsissään. Mutta miksi heitä voi tulevaisuudessa kutsua? Kansa jolta vietiin onnellisuus, jotta toiset voivat kuvitella olevansa onnellisia?