Olen aina haaveillut, että jonakin päivänä minä kirjoitan kirjan. Tuskin olen väärässä, jos sanon, että varmasti moni muukin toimittaja tai harrastelijakirjoittelija on haaveillut samasta.
Tein tuon päätöksen jo viime vuosituhannen puolella. Kirjan ensimmäinen lausekin on ollut olemassa jo muutaman vuosikymmenen ajan.
Ja se huone oli ihmeellinen…
Noilla sanoilla alkaa minun esikoisromaanini, jota ei ole tuota lausetta pidemmälle koskaan kirjoitettu. Kirjan päähenkilö herää eräänä aurinkoisena päivänä New Yorkista, eikä tiedä miksi hän siellä on ja miksi hän herää juuri tuossa kyseisessä huoneessa.
Itse asiassa keksin tuon lauseen aikoinaan juuri New Yorkissa herätessäni eräänä maaliskuisena aamuna monta vuotta sitten Washington Square hotellin huoneessa. Toki silloin tiesin, miksi siinä huoneessa heräsin ja mitä olin siellä tekemässä.
Luin siihen aikaan paljon erilaisia dekkareita. Muun muassa Philip Marlowe, tuo Raymond Chandlerin luoma yksityisetsivä, oli yksi suosikeistani. Toki niitä oli paljon muitakin, mutta minun dekkarini perustuu tavalla tai toisella juuri Marloween.
Marlowe oli tyypillinen kovaksi keitetty yksityisetsivä, joka oli ironisesti vitsaileva, erakkomainen kovanaama. Nukkavieruun olemukseen liittyi myös runsas tupakan poltto – jota itsekin siihen aikaan vielä poltin – ja viskin – jota en juo – naukkailu.
Hänen asuinpaikkansa tosin oli New Yorkin sijaan Los Angeles, mutta koska olin tuolla kyseisellä matkallani USA:ssa käynyt myös siellä, olin valmis viemään tämän kyseisen kansainvälisen dekkarini tapahtumia myös sinne.
Myös Lontoo ja silloinen kotikaupunkini Pori kuuluivat tarinan juoneen, josta minulla ei vielä tänä päivänäkään ole minkäänlaista hajua.
Helpommin sanottu kuin tehty.
Totta tosiaan, toimivan tarinan keksiminen ei ollutkaan niin helppoa. Ensinnäkin tarinan laajentaminen noin moneen paikkaan, olisi vaatinut melkoista pohjatyötä, sillä nyt varsinkin tässä vuosien aikana muistikuvat näistä paikoista ovat jo niin kaukana menneisyydessä, että tarinoiden vieminen näihin paikkoihin on ajatuksenakin jo turhaa.
Mikä sitten voisi olla dekkarini uusi tapahtumapaikka ja missä olisi se huone, joka oli ihmeellinen? Ja millä tavalla se huone olisi ihmeellinen, sillä tässä vuosikymmenten aikana sekään ei ole minulle vielä valjennut. Olin vaan päättänyt, että se huone oli ihmeellinen.
Ehkä vielä jonakin päivänä sen kirjan kirjoitan. Ehkä se ihmeellisessä huoneessa herääminen tapahtuukin täällä Paraisilla ja tarinassa liikutaan täällä meidän upeassa saaristossamme.
Ehkä sen kirjan ensimmäinen lause tuleekin olemaan ”Ja se saaristo oli ihmeellinen…”
Tiedä häntä, mutta ainakin sen uskallan sanoa, että minä vielä joku päivä sen kirjan kirjoitan…
Timo Järvenpää
PK:n toimittaja
Kommentoi