Eräs sairaanhoitaja kirjoittaa Helsingin Sanomissa (16.4.2021) kokemuksistaan ihmisistä, jotka tulevat rokotettavaksi covid-19:ää vastaan. Osa on kironnut, toiset heittäneet tavaroita. Toiset ovat vapisseet raivosta.
Ja me puhumme siis niin sanotuista aikuisista ihmisistä.
Myös Paraisilla hoitohenkilökunta on saanut kuulla asiattomuuksia covid-19 rokotusten yhteydessä. Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tarja Rinne kirjoittaa kevättervehdyksessään paraislaisille (PK 25.3.2021), että ”turhautuminen ja pelot eivät kuitenkaan anna meille oikeutta oikutella esim. terveydenhuollon henkilökunnalle, mitä valitettavasti on tapahtunut.”
Hän huomauttaa, että rokoteannokset on laskettu ja niitä annetaan THL:n ohjeiden mukaan.
– Kukaan ei myöskään voi neuvotella itselleen parempaa jonopaikkaa. Annoksia ei tule enempää, eikä vuoromme tule nopeammin vaikka moittisimme henkilökuntaa. Se aiheuttaa vain pahaa mieltä jo muutenkin hyvin kuormittuneelle henkilöstölle, hän kirjoittaa.
Olemmeko korona-aikana unohtaneet kokonaan perustavanlaatuisia asioita siitä, miten käyttäydymme ihmisinä ja muiden ihmisten keskuudessa?
Sama ilmiö on nähtävissä niin sanotuilla keskustelupalstoilla netissä, missä joidenkin asioiden niin sanotut keskustelut haisevat enemmänkin vanhan ajan koulupihan kiusaamiselta. Sävy on vihainen ja aggressiivinen, monet etsivät konflikteja ja luovat sen mielellään itse, jos ei muita löydy.
Vaikuttaa siltä, että monet uskovat voivansa siirtää toisiin sen turhautumisen, jota itse kokevat vallitsevasta tilanteesta – sitä sen enempää ajattelematta.
Kyse on täysin ihmisenä olemisen perustaidoista, joita ei enää vaikuta olevan – tai ne ovat kokonaan kadonneet.
Taidot, jotka opitaan jo pienenä ja joista viimeistellään pahimmat kantit, kun ollaan tekemisissä sisarusten, hiekkalaatikkokavereiden ja päiväkotiryhmien kanssa.
Olemme nyt istuneet kotona palapelien ja näyttöjemme kanssa yli vuoden, emmekä ole voineet viimeistellä kanttejamme.
Mutta mitä ovat ne piikikkäät ja myrkylliset pallokalat, jotka tulevat esiin koloistaan, kun ovet nyt avataan leveästi?
Haluammeko olla sellaisia – jotka saamme raivokohtauksen ja heittelemme tavaroita tullessamme rokotusvastaanotolle saadaksemme rokotuksen tappavaan tautiin?
Henkilö MINÄ on kasvanut kuin paisuneessa pallossa ja tullut keskipisteeksi itsekeskeisessä universumissa, toisin sanoen maailmassa – uskomme. MINÄ haluaa määrätyn rokotteen ja MINÄ haluaa sen nyt. MINUT rokottaa suomalainen sairaanhoitaja ja MINUN pitää saada jonkinlaista erityishoitoa – ettekö tiedä kuka MINÄ olen?
Neljän seinän sisälle joutuminen on ilmeisesti saanut meidät unohtamaan asioita, jotka olemme oppineet jo kaksivuotiaina.
Myös sinulla ja sinulla ja sinulla on myös yksi minä, joka pitää ottaa huomioon.
Näyttää siltä, että meidän pitäisi saada pieniä koronasisaruksia, jotta voimme harjoitella, mitä ihmisiksi oleminen tarkoittaa.
Sen jälkeen voimme taas olla kalustetuissa huoneissa, kun pikkuhiljaa saamme olla taas muiden ihmisten seurassa.
Jättäkää se paisunut pallokala omaan pimeään koloonsa – ulkona päivänvalossa menestyvät parhaiten täysin toiset olennot.
Carina Holm
Paraisten Kuulutuksien toimittaja
Käännös: Timo Järvenpää
Kommentoi