Sata vuotta sitten, isoisä oli vahtina Gullkronan luotsituvalla. Hän tähysti laivoja, jotka tulivat Jungfrusundista tai Korpoströmistä ja tarvitsivat luotsia. Jos laiva saapui, lippu nostettiin merkkinä luotsille seuraavalla vahdilla, että piti valmistautua työhön. Lippua ei vielä ollut vaihdettu puhelimeen, mutta se toimi.
Kun isoäiti oli tehnyt ruuan valmiiksi, hän sijoitti sanomalehden ikkunaan. Se oli isoisälle ruokatauon merkki. Lehti näkyi hyvin, ja siihen aikaan metsä ei ollut vielä ottanut haltuunsa saaren laitumen. Oli varmaan silakkaa jossain muodossa.
Gullkronan luotsiasema lopetettiin muutama vuosi myöhemmin, ja silloin isoisä muutti luotsiksi Paraisten Portin luotsiasemalle. Muistan että vielä 50-luvulla siellä nostettiin lippu salkoon, kun odotettiin laivaa joka tarvitsi luotsia. Se oli vanha tapa, koska silloin puhelin oli jo tullut kommunikaatiovälineeksi. Puhelin mahdollisti sen, että ei tarvinnut nähdä lippua kotoa.
Oikeastaan se oli lähtölaukaus sille, mitä vieläkin on tapahtumassa, etätyö on vaan yksi kehityksen askelista. Työ, asuminen ja vapaa-aika ovat enemmän riippumattomia paikasta ja ajasta, signaaliliputtamisen aika on historiaa.
Tämän päivän isoäidin, tai ehkä isoäidin avopuolison, ei tarvitse laittaa lehteä ikkunaan, sillä on tuhat muuta tapaa ilmoittaa, että ruoka on valmis. Voi julkaista kuvan kokista, joka grillaa tuoreita vihanneksia ja siemailee Pinot Noiria, ja taustalla näkyy kauniisti ranta. Isoisän lisäksi tuhat muuta seuraajaa Facebookissa tietää, että päivällinen on tuloillaan, ja he voivat käydä tykkäämästä kokista. Kun päivällinen on valmis, otetaan vielä enemmän kuvia. Pihvistä tulee kauniimpi ja kukat pöydällä sopivat täydellisesti pöytäliinan kuvioon. Taas monta peukkua, kaikki ovat saaneet viestin, että ruoka on valmistunut. Saamme pitää itsestäänselvyytenä, että se maistuu hyvältä.
Puhelin on mullistanut arkemme. Se laajensi meidän todellisuuttamme yhdessä radion, television, auton ja tietokoneen kanssa. Nykyään puhelin on sama kuin televisio ja tietokone, mutta autoa siitä ei ole vielä tullut.
Meidän ensimmäinen puhelinnumeromme oli Vånå 12. Oli monimutkaista soittaa manuaalisten puhelinvaihteiden kautta, ja jos soitti kauemmas, puhelu piti tilata. Kehitys on kuitenkin ollut nopeaa ja vauhti vaikuttaa kiihtyvän. Luurin laskeminen on vanha käsite, kuten myös puhelinkioski, ja uudesta terminologiasta yrittää pysyä kärryillä, huonolla menestyksellä.
Lehti, jonka isoäiti pisti ikkunaan kotona Gullkronassa, on myös kokenut mullistavia aikoja. Lehti käy kovaa kilpailua tiedon ja faktan levittämisessä, ja se kilpailee valitettavasti myös sellaisten tekijöiden kanssa, jotka eivät panosta faktaan.
Puhelimella ja sanomalehdellä on kuitenkin vielä sama tehtävä, tärkeän tiedon välittäminen, isossa globaalisessa ja triviaalisessa arkipäiväisessä perspektiivissä.
Isoäidin ei tarvitse viestitellä lehdellä ikkunassa. Se ei edes onnistu, paperilehden tilalle on ehkä tullut digitaalinen versio. Paperilehti toimi hyvänä merkkinä sata vuotta sitten. Älypuhelin toimii siinä huonosti, sitä on vaikeaa nähdä ikkunassa.
Folke Öhman
Paraisten entinen kaupunginjohtaja
Käännös: Linn Turkki
Kommentoi