Kuvitelkaa mielessänne valkopartainen mies kulkemassa pihan poikki kuusi kaakattavaa hanhea jonossa perässään. Tältä näytti kun Konrad Lorenz, itävaltalainen eläintieteen professori selvitti hanhien leimautumista. Hän halusi selvittää mikä sai hanhenpoikaset sitoutumaan emoonsa ja seuraamaan tätä minne tahansa hän meni.
Konrad Lorenzin hypoteesi oli, että hanhenpoikaset lähtevät seuraamaan emoaan koska tämä on ensimmäinen elävä olento jonka ne näkevät kuoriutuessan. Lorenz lähti testaamaan ideaansa kokeellisesti. Hän hautoi hanhenmunia haudontakoneessa ja juuri kun munan kuori rikkoontui ja hanhen poikanen astui siitä ulos hän veti naruun kiinnitettyä pahvilaatikkoa keinopesän ohi. Hanhenpoikanen lähti välittömästi seuraamaan pahvilaatikkoa ja käyttäytyi samalla tavalla kuin kuoriutuvat poikaset jotka ensimmäisenä näkivät emon.
Myöhemmin Konrad Lorenz halusi popularisoida tuloksiaan ja järjesti niin, että hanhenpoikaset näkivät hänet ensimmäisenä kuoriutumisen jälkeen. Nämä hanhet pitivät valkopartaista valkotukkaista professoria emonaan ja lähtivät seuraamaan häntä. Kokeesta aiheutui pieniä ongelmia professorille. Hanhenpoikaset seuraavat emoaan aina syksyyn saakka. Konrad Lorenzille tuli pitkä pesti hanhien emona!
Vuonna 1973 Konrad Lorenz sai tutkimuksistaan Nobelin fysiologian palkinnon yhdessä saksalaisen Karl von Frischin ja hollantilaisen Nikolaas Tinbergenin kanssa.
Helmikuussa televisiouutisissa kerrottiin kuusamolaisesta riekosta, joka tupsahti paikalle aina kun metsuri käynnisti moottorisahansa. Riekko käyttäytyi hyvin luottavaisesti metsurin läheisyydessä. Se tepasteli sisälle hänen taloonsa ja meni täysin pelkäämättä sisälle hänen autoonsa. Kun moottorisaha sammutetiin riekko poistui pihapiiristä, mutta palasi heti kun moottori taas pärisi.
Heti iski mieleeni, että tässä oli tapahtunut leimautuminen metsuriin ja hänen pärisevään sahaansa! Mutta miten se oli tapahtunut? Oliko metsuri raivaussahansa kanssa liikkunut riekon pesimäympäristössä ja sattunut pelästyttämään emon pesältä juuri kun riekonpoikanen oli kuoriutumassa? Oliko ensimmäinen olento minkä riekonpoikanen näki metsuri joka piti merkillistä ääntä käyttäessään raivaussahaansa? Joka tapauksessa riekko oli yhtä kiintynyt metsuriin kuin toiset riekot omaan emoonsa!
Leimautumista pidetään todennäköisenä myös ihmislapsen syntyessä. Sikiö on jo kuukausia tottunut äitinsä sydänääniin. Synnytyksen jälkeen lapsi asetetaan mahdollisimman heti, jopa pesemättömänä, äidin rinnalle. Tutut sydänäänet kytkeytyvät äidin tuoksuihin ja ääneen. Oletettavasti jonkin tason leimautuminen tapahtuu äidin ja lapsen välillä. Lapsen läheisyydellä on myös vaikutusta äidin maidontuotantoon. Jos lapsi jostakin syystä joudutaan eristämään äidistä voi maidon tuotanto ehtyä.
Äidin ja lapsen läheisen yhteyden syntyminen leimautumisen kautta on sadantuhannen vuoden kehityksen luonnollinen tulos, mutta eikö lapsi leimaudukaan isäänsä? Miksi ei? Mitkä ovat ne roolit jotka kehitys on varannut äidille ja isälle lapsen elämässä?
