”Tiedätkö miksi leiriläinen oon, telttani nostan nuoreen hongikkoon. Niin ihanaa elää on alla taivaan sinisimmän.”
Näin alkavat tutun partiolaulun sanat, jotka palauttavat minut moniin lapsuuden ja nuoruuden kesiin, jolloin vietin lukuisia öitä teltassa kavereiden kanssa.
Leirit olivat itsestään selvä osa kesälomia, vaikka koti-ikävä toisinaan vaivasikin. Välillä huiputettiin Lapin tuntureita, toisinaan suurleireiltiin 15 000 muun partiolaisen kanssa Hangossa ja joskus oltiin ihan vaan kotoisasti yhdistyksen oman retkimajan ympäristössä Paraisilla. Ihania muistoja on paljon.
Olen lukenut lomani alussa retkeilykirjallisuutta ja laatinut listaa kotimaan paikoista, joista olisi kiva käydä.
Mitä vanhemmaksi tulin, sitä enemmän sain itse vastuuta ja pääsin mukaan järjestämään retkiä ja leirejä niin omalle ryhmälle, koko paikallisyhdistykselle kuin myöhemmin piirinkin laajuisesti.
On hieno tunne kerääntyä hämyisessä kesäillassa nuotion ympärille, paistaa tikkupullaa tai makkaraa, laulaa partiolauluja ja seurata sketsejä ja muuta hauskaa ohjelmaa. Tai päästä uimaan kirkasvetisiin ja kylmiin tunturijärviin, nauttia aterioita suurista kenttäkenttiöistä pitkien pirttipöytien ympärillä kesäauringon loisteessa ja rakentaa donitsi- tai rinkkalautta ja kokeilla sen käyttöä oikeassa vesistössä.
Varmasti mukaan on mahtunut myös sadepäiviä ja ukkoskuuroja, mutta päällimmäisenä mieleen ovat jääneet yhdessä koetut asiat – oikeanlaisilla varusteilla pärjää Suomen vaihtuvissa kesäsäissä.
Vanhan sanonnan mukaan ”Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen”. Muistan kuunnelleeni sateen ropinaa telttakankaan läpi tai hytisseeni tuulisena alkukesän päivänä rannalla päättäväisenä menossa jääkylmään meriveteen, koska muuta peseytymismahdollisuutta ei ollut.
Silti aina oli lähdettävä uudelleen myös seuraavalle kesäleirille.
Koronapandemian myötä leirit ovat valitettavasti jääneet väliin ja yhteiset tapahtumat ovat vaihtuneet perhekuntien ja pienten ryhmien omiksi ohjelmiksi.
Esimerkiksi viime kesän muutaman tuhannen hengen piirileiri oli tarkoitus siirtää tälle vuodelle, mutta lopulta kevättalvella tuli tieto, että leiri peruuntuu vallitsevan epidemiatilanteen takia.
Oman perheeni kanssa olemme ratkaisseet retkeilykärpäsen pureman ja yhteisten leirien väliin jäämisen lisäämällä retkeilyämme nelisin. Päivitimme alkukesästä esimerkiksi vuosia palvelleen ja useilla Euroopan matkoilla mukana olleen telttamme kevyeen vaellusmalliseen tunneliin.
Kotimaan luonto on kaunis ja täynnä toinen toistaan upeampia paikkoja löydettäväksi, joten suosittelen suuntaamaan ensin lähiluontoon, josta voi myöhemmin taitojen karttuessa jatkaa pidemmille ja kauemmaksi suuntautuville retkille.
Olen lukenut lomani alussa retkeilykirjallisuutta ja laatinut listaa kotimaan paikoista, joista olisi kiva käydä – kristallinkirkkaita järviä, luolia, tunturien huiputuksia, kansallismaisemia. Listalla riittää bongattavaa pidemmäksikin aikaa.
Heidi Luoto
Kirjoittaja on Paraisten Merikotkat ry:n viestintävastaava ja pestijohtaja sekä Lounais-Suomen Partiopiirin aikuis- ja luottisryhmän puheenjohtaja.
Kommentoi