Aurinko paistaa, puiden lehdet suhisevat, linnut laulavat ja on muuten hiljaista. Istun talomme parvekkeella katsellen pihallamme olevia omenapuita ja nautin kesäisestä illasta.
Seuraavaksi kuuluu sihahdus ja olen avannut olutpullon. Kruunaan illan täydellisyyden ja kaadan lasiin hieman punertavaa ja runsaan vaahdon antavaa ja hyvän ystäväni panimon valmistamaa olutta.
Nyt kaikki on täydellistä.
Olut, tuo erilaisia tuntemuksia herättävä aine on ollut harrastukseni jo useiden vuosien ajan. Enkä tällä tarkoita sen kittaamista pullokaupalla humaltumistarkoituksessa tai vastaavaa.
Päinvastoin, harrastuksenani on erilaisten oluiden maisteleminen ja aika ajoin tämänkin lehden palstoilla oluttestien tekeminen. Mielestäni se on hieno harrastus siinä missä moni muukin harrastus.
Joillekin se on esimerkiksi viinien maistelu, juustojen maistelu ja niin edelleen.
Harrastukseni on myös huomattu, sillä minulla oli ilo ja kunnia olla mukana heinäkuussa Helsingissä valitsemassa Vuoden 2021 parasta suomalaista olutta, joka kokemuksena oli jotakin aivan muuta, mitä olen oluttestaajana aikaisemmin tehnyt.
Hieno kokemus ja toivottavasti saan olla mukana tuossa tehtävässä myös ensi vuonna.
Toki 58:n IPA/APA oluen maistaminen yhden päivän aikana oli melkoinen koettelemus, mutta onneksi en ”saanut” tuomaroida esimerkiksi hapanoluiden sarjaa. Kaikista oluista ei voi pitää.
Sitä täydellistä olutta en ole vielä löytänyt, enkä usko koskaan löytävänikään. Hyvä kuitenkin niin, sillä mitä sitä sitten enää sen jälkeen maistelisi, jos siihen täydelliseen on jo törmännyt. Muutama kerta on ollut kyllä lähellä ja yksi näistä kerroista on muun muassa se, kun maistoin ensimmäistä kertaa juuri tuota alussa mainitsemaani hyvän ystäväni valmistamaa olutta.
Miten sitten määrittelen hyvä oluen?
Minulle hyvä olut on toimiva kokonaisuus, joka alkaa siitä, kun se kaadetaan lasiin.
Oluen kuuluu vaahdota, ei liikaa eikä liian vähän, vaan sopivasti. Vaahdossakin on eri vivahteita. Paras on ehkä sellainen ”pumpulinen” ja kestävä vaahto.
Seuraavana on väri, joka toki on vaikeampi arvioida, koska oluttyypistä riippuen se voi olla kirkasta tai sameaa. Sitten se tuoksu, joka saattaa tulla vastaan jo olutta kaadettaessa tai jo pulloa avattaessa. Tuoksua pitää olla ja siitä erottuu usein jo ennakkoon tietoa, millaisesta oluesta on kyse.
Ja sitten se maku, joka toki on ratkaisevin. Itse pidän oluesta, jossa on luonnetta, joka on sopivasti humaloitu ja katkeroa riittävästi. Tähän sopivat parhaiten juuri IPAt ja APAt, mutta löytyy niitä muistakin oluista.
Oluen maistelu – korostan siis sanaa maistelu – ja testailu on hieno harrastus!
Timo Järvenpää
Paraisten Kuulutukset
Kommentoi