Riskienhallintaa, verkostoitumista ja yhteistyötä

Monelle pienelle ja keskisuurelle yritykselle riskienhallinta on melko normaali osa arkea. Mutta maanviljelylle ja pienelle yritykselle se ei ehkä vielä ole normaali osa yrittämistä. Nyt ehkä joku luulee minun kirjoittavan kolumnin yhteistyöstä vakuutusyhtiön tai pankin kanssa. Mutta tosiasia on, että aloin ajattelemaan asiaa erään sosiaalisessa mediassa käydyn keskustelun vuoksi, missä eräs maitotila oli ajautunut tilanteeseen, missä toinen yrittäjistä sairastui vakavasti, eikä voinut enää työskennellä eläinten kanssa.

Meidän tilallamme olemme ison investoinnin jälkeen taistelleet todellisen uupumuksen kanssa, joten tämä on ollut hieman ajankohtaista myös minulle.
Maanviljelyksessä kaikki työt sulautuvat melko helposti toisiinsa, joten et ehkä ehdi istua alas ja ajatella yritystäsi ulkoapäin. Riskienhallinnasta tulee silloin melko tuntematon käsite.

Riskienhallinnalla ajattelen lähinnä, miten tila/yritys selviää yllättävän tilanteen käsittelemisestä. Nyt korona-aikana on todennäköisesti usea yritys ollut pakotettu käsittelemään riskiä, missä useat työntekijät sairastuvat tai ovat karanteenissa. Joillakin aloilla voidaan toki tehdä etätyötä, mutta tämä ei ole mahdollista maanviljelyssä, vaikka käytössä onkin lypsyrobotti. Mutta voiko nykyaikaisen koneellisen perhemaatilan riskiä käsitellä? Miten olemme minun tilallani yrittäneet ratkaista ongelman?

Yhteistyöverkoston rakentaminen on ollut ratkaisu riskin käsittelemiseen, jos jompikumpi meistä kahdesta tilalla työskentelevästä putoaa pois pelistä yllättäen. Normaali auttava käsi monella maatilalla on tietysti aikaisempi ja/tai uudempi sukupolvi. Meillä aikaisempi sukupolvi on ollut iso apu ja heillä on tietoa kaikesta, millaista öljyä laitetaan traktorin vaihdelaatikkoon siihen missä asuinrakennuksen sulakkeet ovat. Nyt alkaa myös tuleva sukupolvi osaamaan aika paljon. Et voi kuitenkaan luottaa vain perheen vanhempiin ja nuorempiin. Meillä on tärkeä koneyhteistyö serkkuni, jolla on myös eläintila, kanssa. Sen yhteistyön avulla olemme aina saaneet rehut korjattua, vaikka jos joku on ollut sairauslomalla kesken satokauden. Tämä on toki hurjan hyvä juttu.

Teemme myös yhteistyötä erään maanviljelijän kanssa, joka tekee meille paljon hommia lomittajana ja hallitsee siksi uuden navetan tekniikan, mikä on todella ratkaisevaa, jos tarvitsee lyhyellä varoituksella apua. Aikaisemmin meillä työskennelleillä harjoittelijoilla on edelleen tieto eläimistämme, joten sieltä löytyy myös apua, varsinkin jos harjoittelija nykyisin työskentelee neuvonantajana meille.

On myös itsestään selvää, että suomalainen maatalouslomittajajärjestelmä toimii suhteellisen hyvin, mutta todella lyhyellä varoajalla ei voi luottaa lomittajan saamiseen. Joten nyt kun olen ajatellut meidän riskienhallintaamme hieman syvällisemmin, tulin siihen tulokseen, että me olemme hoitaneet odottamattomat tilanteet suhteellisen hyvin. Jos meille tapahtuu jotakin, toiminta jatkuu. Tietysti meillä on joitakin työvaiheita, jotka teen vain minä, kuten lannan korjaaminen, mutta sen me tunnistamme ja pyrimme ratkaisemaan sen.

Andreas Johansson
Maanviljelijä Heisalasta
Käännös Timo Järvenpää

Päivitetty 15.2. Termi “lomittaja” korjattu tekstiin.

2 Kommentia

    • Kyllähän tässä nimenomaan lomittajaa tarkoitetaan, nyt korjattu myös tekstissä.

Kommentoi

Kaikkien, jotka kommentoivat PK:n nettijuttuja, odotetaan tekevän sen asiallisesti ja omalla nimellään. Kommentin allekirjoitus sekä omalla etu- että sukunimellä, kiitos.


*