Tämän päivän PK:ssa meillä on teemana yrittäjyys, talous ja palvelut ja voimme lukea siitä, kuinka yrittäjyysilmapiiri on parantunut saaristokaupungissamme ja uusia yrityksiä perustetaan noin 10 kuukaudessa.
Kaupunki pohtii yhdessä koulujen kanssa yrityskoulutuksen parantamisesta, ja yritteliäät henkilöt halutaan nostaa esille, eli heidät, jotka uskaltavat kokeilla uusia asioita eivätkä pelkää työllistyä. Se saa minut ajattelemaan kaikkia kertoja, kun olen käynyt kaupungin hienoissa paikallisissa yrityksissämme, joiden henkilökohtainen palvelu, avulias ja tieto ovat saaneet minut palaamaan kerta toisensa jälkeen, vaikka olisin voinut saada saman palvelun halvempaan hintaan muualla.
Palveluhenkisyydestä puhuttaessa, joka on yhtä tärkeää toimialasta riippumatta, muistan varsinkin muutaman kerran, kun olen ollut iloisesti yllättynyt siitä, että joku viitsii tehdä sen mitä vaadittiin – ja sitten vielä hiukan enemmän. Kyse on yksinkertaisesti ratkaisujen löytämisestä sekä suuriin että pieniin ongelmiin ja odotusten ylittämisestä.
Tässä tapauksessa ongelmani oli melko pieni ja merkityksetön, mutta juuri silloin ja sillä hetkellä saamani apu oli kullan arvoista. Minut kutsuttiin 70-luvun juhliin ja tietysti hiusten piti olla krepatut. Vanha kreppirautani oli kadonnut kuin tuhka tuuleen, mikä avuksi?
No, soitin uskolliselle kampaajalleni, joka ilmoitti heti, että voin lainata hänen kihartajansa ja kaiken muun tarvitsemani kampaamosta, ilman lisäkustannuksia. Henkilökohtaista palvelua korkeimmalla mahdollisella tasolla.
Toinen kerta, jonka muistan hyvin, oli se, kun sain kotiinkuljetuksena ilman lisäkustannuksia erilaisia tilaamiani pensaita ja kukkia, ja sain myös paikan päällä vinkkejä ja neuvoja, miten ja minne istutan kasvit tontille.
Palvelussa on myös pyrkimys varmistaa, että joku muu saa tarvitsemansa tavalla, jossa asiakas kokee, että sinä yrittäjänä olet yrittänyt tehdä sen, mitä vaaditaan ja ehkä vähän ekstraa.
Haluan tukea paikallisia yrityksiä ja olen iloinen, että Paraisilta voi ostaa kaikkea sisustustarvikkeista vaatteisiin, koruihin, kukkasiin ja tuhansia muita tavaroita ilman, että tarvitsee lähteä läheiseen suurkaupunkiin. Yksi asia kuitenkin aiheuttaa päänsärkyä – teinien vaatteet.
Meidän perheessämme ne ostetaan enimmäkseen verkkokaupoista, ja yli puolessa tapauksista vaatteet on palautettava. Koko, materiaali tai väri on väärä, tai ne eivät vaan täytä odotuksia muutoin. Se on johtanut siihen, että minulla on nyt ylimääräisiä vaatteita ja kenkiä vaatekaapissani, kun kuulen itseni sanovan joka kerta ”ehkä voin käyttää niitä joskus” ja siksi ostan vaatteen sen sijaan, että taistelisin palautuspakettien ja postitoimipisteiden kanssa.
Onneksi on oikeita liikkeitä, joista saa apua kokojen kanssa ja joissa voi kokeilla vaatteita paikan päällä. Ja lisäksi saatat saada apua rehellisiltä myyjiltä, jotka kertovat ystävällisesti, sopiiko vaate vartalollesi tai ei.
Malin Johansson
Toimittaja
käännös Tuuli Meriläinen
Kommentoi