Kypsä ikä on saavuttanut näytelmä-kirjailija ja PK:n kolumnisti Eivor ”Skini” Lindgårdin. Tiistaina hän täytti kokonaiset 70 vuotta.
– En opi vuorosanoja yhtä nopeasti kuin ennen ja kulissien takana on tungosta ja tuoksuu hiuslakalle, hielle ja puuterille, sanoo juuri 70 vuotta täyttänyt Skini Lindgård.
Kirjoittaminen on aina ollut tärkeä osa Skinin elämää
Skini haluaa silti olla pieni osa teatterimaailmaa, eikä hän ole vielä kirjoittanut valmiiksi. Hän on edennyt romaaninsa kanssa vasta vähän matkaa ja haaveilee vielä monien novellien kirjoittamisesta. Kirjoittaminen on aina ollut tärkeä osa Skinin elämää ja yhdessä Riddo Ridbergin kanssa on vuosien varrella ollut yhtä sun toista tuotantoa – Skini kirjoittaa ja Riddo vastaa musiikista. Ensi vuonna kaksikko viettää myös 40-vuotisjuhliaan ja he ovat olleet yhdessä näyttämöllä monissa eri rooleissa.
– Terttu henkäisi kyllä viimeisen kerran viime vuonna, sanoo Skini, kun häneltä kysytään, pääseekö yleisö vielä näkemään kuuluisat hahmot Taunon ja Tertun lavalla.
“Opin paljon kaikilta elämässä tapaamilta ihmisiltä”
Skini varttui Turussa ja kävi koulua Åbo svenska flicklyceumissa. Hän luki kirjoja John Lennonista, ja hänen punatukkainen äidinkielen opettaja, jolla oli korallinväristä huulipunaa ja helminauha, rohkaisi häntä kirjoittamaan. Vuosien varrella hän on osallistunut moneen kirjoituskurssiin ja Skini on kirjoittanut myös lastenkirjan. Skini opiskeli lyhyen aikaa taidehistoriaa Åbo Akademissa, mutta vuonna 1975 hän aloitti työskentelyn Kårkullan kuntayhtymässä, koska hän tarvitsi rahaa. Siitä, minkä piti olla vain lyhyt sijaisuus, tulikin hänen tuleva ammattinsa ja Kårkullasta tuli hänen työnantajansa eläkkeelle jäämiseen asti, lukuun ottamatta muutamaa vuotta Paraisten mielenterveystoimiston työntekijänä.
Skini kertoo oppineensa paljon työstä ja työkavereilta Kårkullassa ja vuosista mielenterveyshuollossa.
– Opin paljon kaikilta elämässä tapaamilta ihmisiltä, ja se on herättänyt kiinnostukseni ihmisiin, ja siitä, miten me toimimme.
Vuonna 1991 Kårkullassa syntyi laitosromantiikkaa, kun Skini tapasi nykyisen aviomiehensä Janne Lindgårdin, joka myös oli töissä Kårkullassa hoitajana. Sen jälkeen vuorossa oli lammaskasvatus ja maalaiselämä, kun pariskunta muutti yhdessä maalle – Paraisten Laplahteen. Skini ehti työskennellä myös muutaman vuoden esimiehenä Kårkullan työkeskuksessa Kemiössä 90-luvun puolivälissä, mutta pian hänelle tuli ikävä kotiin. Vuonna 2002 pariskunta muutti takaisin Paraisille.
– Silloin oli taas lampaiden ja kanojen, ankkojen, vuohien ja mehiläisten aika, Skini sanoo ja nauraa.
Mieli on Skinillä vielä nuori
Kemiössä Skini kirjoitti myös muutaman revyyn, mukaan lukien ”Eit å annat”.Hän kertoo, että se, mikä on ollut hänelle tärkeintä tässä elämässä, ja se joka on muovannut hänestä sellaisen ihmisen, joka hän on tänään, on ollut perhe, ystävät, kirjoittaminen, taide, musiikki ja tietysti amatööriteatteri.Mieli on Skinillä vielä nuori ja haaveita hänellä on monta. Skinin katse hakeutuu Paraisten suntin yli kylmässä lokakuun tuulessa ja hän paljastaa yhden unelmistaan.
– Haaveilen siitä, että voisin asua jonain päivänä ulkomailla, ainakin talvikuukausina, jotta välttyisin Icebugs-kenkien käytöstä.
Skini Lindgård
Ikä: 70
Koulutus: mielenterveys-työntekijä
Asuu: Paraisilla
Perhe: aviomies, kolme aikuista lasta, neljä lastenlasta, koira
Harrastukset: taide, kirjallisuus, luonto, valokuvaus
Motto: ”Krafs åt dej så har du”
Pitää: kaikesta luovasta, visuaalisuudesta
Inhoaa: ilkeitä ja tyhmiä ihmisiä
Malin Johansson
Suomenkielinen käännös:
Tuuli Meriläinen
Kommentoi