– Menee ihan kivasti, olemme saaneet kaikki toimimaan, vaikka on ahdasta. Näin Vånon koulun rehtori Jonas Wallin vastaa kysymykseen, kuinka Vånon koulun oppilaat ja henkilökunta viihtyvät Skräbbölen koulun viereisissä parakeissa.
Yhdeksän parakkimoduulia sisältävät neljä luokkahuonetta, joista yksi on Skräbbölen koulun viidettä luokkaa varten. Lisäksi siellä on rehtorin kanslia ja yksi luokka erityisopetukselle. Rehtorin kanslia toimii myös henkilökunnan kahvihuoneena ja erityisluokkahuoneessa on kopiointilaite.
– Meillä ei ole lainkaan keittiötä, veden otamme siivouskomerosta. Nämä tilat riittävät juuri ja juuri siihen, mitä tarvitsemme selvitäksemme. Kuitenkin maksamme enemmän vuokraa näistä parakeista kuin mitä maksoimme sisäisenä vuokrana vanhasta koulurakennuksesta. Mutta henkilökunta on suhtautunut tähän hyvin, opettajat pystyvät antamaan hyvää opetusta siitä huolimatta, että oppilaat istuvat tiiviisti ja vaikka opettajainhuone puuttuu, Wallin kertoo.
Hanna Kolari ja Jennifer Karlsson käyvät molemmat Vånon koulun viidettä luokkaa ja he antavat samat vastaukset kuin rehtorikin kysymykseen viihtymisestä.
– Ihan okei!
– Mutta kyllähän vanhassa koulurakennuksessa oli paljon parempaa. Täällä ei ole kovin paljon tekemistä koulun pihalla. Vånossa oli suuri metsä, jossa voimme rakentaa majoja, Kolari sanoo.
– Koulumatka on nyt paljon pitempi, ennen pyöräilimme tai kävelimme aina kouluun. Nyt kuljen bussilla, se kestää noin 15 minuuttia, Karlsson kertoo.
Yhteistyö Skräbbölen koulun kanssa on tiivistynyt muuton myötä. Koulut jakavat nyt ruokasalin ja käsityösalin, retkiä tehdään yhdessä ja sillä tavoin säästetään bussikustannuksissa. Kerran kuukaudessa kouluilla on yhteinen ulkoilupäivä, jolloin ne työskentelevät n.k. sisarusryhmissä. Joillakin vuosikursseilla on yhteiset suomen ja englannin tunnit.
– Oppilaat saavat enemmän irti kieltenopetuksesta, kun heidän ei tarvitse olla ryhmässä, jossa on eri vuosikursseja – on helpompaa, kun opettajan ei tarvitse opettaa toista vuosikurssia samaan aikaan, niin että se on täysin selvästi yksi hyvistä puolista, Wallin arvioi.
Myös Kolari ja Karlsson ovat sitä mieltä, että on hyvä saada tehdä yhteistyötä enemmän Skräbbölen koulun oppilaiden kanssa.
– Mutta uusia kavereita emme ole saaneet. Useimmat ovat olleet samassa päiväkodissa tai käyneet samaa esikoulua kuin me, joten tiedämme kyllä ennestään, keitä he ovat. Mutta emme tunne samalla tavoin kaikkia kuin tunnemme Vånon oppilaat. Ei ole aina niin hauskaa, kun on monta ryhmässä eikä tunne toisia kovin hyvin, Kolari sanoo.
Parakin tiloista tytöillä ei ole valittamista, heidän mielestään luokkahuone on suunnileen yhtä suuri kuin ennen.
Vanhempien palaute koulun muutosta on enimmäkseen ollut sitä, että heidän mielestään on ikävää, kun koulumatka on nyt pidentynyt.
– Mutta olemme onnistuneet ratkaisemaan ilmentyneet ongelmat, esimerkiksi olemme pystyneet järjestämään taksikuljetuksen bussin sijasta niille oppilaille, joiden on pitää ehtiä lautoille, Walin kertoo.
Erittäin todennäköisesti Vånon koulu tulee myös ensi lukuvuonna toimimaan parakeissa. Kaupunginvaltuusto päättää toukokuun kokouksessaan mahdollisesta haja-asutusalueiden koulujen yhdistämisestä. Koska tämä päätös tehdään niin myöhään, Vånon koulussa ei ehditä tehdä niin suurta remonttia kesäkuukausina, että talo olisi valmis ottamaan koululaisia vastaan elokuussa.
Vånon koulun henkilökunta ja oppilaat saavat elää epävarmuudessa ainakin toukokuuhun saakka. Siitä huolimatta ensi lukuvuoden suunnittelu täytyy aloittaa piakkoin. On ehdittävä saada kokoon lukujärjestykset ja mahdolliset yhteiset tunnit Skräb-
bölen koulun kanssa.
– Se on suuri haaste juuri nyt. Mutta koulumaailmassa otamme aina yhden lukuvuoden kerrallaan, siihen olemme tottuneet, Wallin toteaa.
Marina Saanila, suomennos Tarja-Liisa Mäkelä
