Ensimmäisessä kolumnissani käsittelin aihetta ”eläkeläiset voimavarana”. Vaikka olen vuosien varrella kirjoittanut vähän muistakin aiheista, on iäkkäämpien ihmisten asiat olleet vahvasti esillä kirjoituksissani. Niinpä nytkin, kun kirjoitan viimeistä kolumniani ja annan tilaa muille.
Eläkeläisjärjestöt pyrkivät vaikuttamaan iäkkäiden ihmisten hyvinvointiin monin eri tavoin. Poimin tässä muutamia asioita, joita on otettu esiin Eläkeliiton piirimme kannanotoissa.
Kaikki me ikäännymme. Suomi ikääntyy hyvää vauhtia, ja 2030 väestöstä ennustetaan olevan 26 % yli 65-vuotiaita. Paraisilla suunta on sama. Hyvä puoli tässä on tietysti se, että nyt kun hyvinvointialueet ottavat vastuun sosiaali- ja terveyspalveluista, niin me iäkkäät olemme kunnalle hyviä veronmaksajia, joiden monet palvelut kustannetaan hyvinvointialueiden budjetista. Lisäksi me käytämme paikkakunnalla itse maksamiamme palveluita ja tuomme ison osan liike-elämän liikevaihdosta. Eläkeläisten merkitys kuluttajina on aliarvostettua.
Tutkittuun tietoon perustuen yli 60-vuotiaat kokevat yhä voimakkaammin ikääntymisen leimaavan ihmisen kielteisellä tavalla. Viime vuonna jo 51 % yli 60-vuotiaista koki iän olevan kielteinen leima. Ikääntyneillä on yleinen kokemus siitä, että heitä kohdellaan nykyisin toisen luokan kansalaisena. Onneksi itse en tällaista ole huomannut omalla kohdallani – ehkäpä havaintokykyni on jo sen verran heikentynyt. Mikäli tämä tilastollinen luku on totta myös Paraisilla, toivon tosiaan, että tähän asenteeseen tulee selkeä muutos parempaan.
Palveluiden voimakas siirtyminen digitaaliseen muotoon koetaan usein ikäsyrjintänä. Kritiikkiä yritetään usein vaimentaa sanomalla, että henkilökohtaista asiointiakin säilytetään digitaalisten palveluiden rinnalla. Jos aivan rehellisisä ollaan, niin voidaan tunnustaa, että verrattuna digitaalisiin palveluihin, henkilökohtainen kasvokkain tapahtuva palvelu on tehty yhä vaikeammaksi; palveluverkostoa on karsittu, aukioloaikoja on vähennetty ja palvelumaksuja korotettu. Sinänsä yhteiskunnan kehittyessä tämä siirtymä on luonnollista, ja yhä uudet eläkeläissukupolvet osaavat jo hyvin käyttää digitaalisia palveluita. Mutta keskuudessamme on vielä pitkään henkilöitä, joille tämä palvelumuoto on vaikeaa, ellei mahdotonta. Digitalisaatio ei ole haaste ikääntyneille, vaan se on haaste digiohjelmien tekijöille, päättäjille, viranomaisille ja palvelujen tuottajille.
Usein vanhempi polvi nähdään joukkona, joka elää menneisyydessä ja muistelee vanhoja. Myönnän, että itsekin muistelen mielelläni vanhojen tuttavieni kanssa yhteisiä koettuja aikoja. Mutta me myös elämme nykyhetkessä ja suunnittelemme tulevaisuutta. Luin jostain hyvän määritelmän vanhasta ihmisestä: hän on ihminen, joka on nähnyt paljon tulevaisuutta. Tuossa määritelmässä on minusta jotain, joka kuvaa iäkkään ihmisen positiivista asennetta elämään.
Iäkkäät ihmiset ovat aktiivisia yhteiskunnan jäseniä. Meidän kaikkien tehtävänä on pitää kaiken ikäisistä yhtä hyvää huolta.
Tuohon otsakkeeseen. Eläkeliiton toiminnanjohtaja kertoi yhdistyksemme 20-vuotisjuhlissa oivan vertauksen vanhaan ihmiseen. Mikä on rusina? Se on viinirypäle, jolla on kokemusta.
Heikki Inkari
Eläkeliiton Paraisten yhdistyksen puheenjohtaja
Kommentoi