Pankin iskulause on: ”näkee ihmisen jokaisessa asiakkaassa”! Kuulostaa hieman oudolta, kun asiakasta halutaan nähdä niin vähän kuin mahdollista. On hieman vaikeaa nähdä ihmistä, kun konttori on suljettu ja ovi on lukossa. Jos haluat tulla nähdyksi, sinun on varattava aika siihen.
Ystävällinen henkilö soitti ja kertoi mitä on sen päätöksen takana, kun siirretään pankin henkilökunta koko saaristosta ja Paraisten keskustasta Turkuun. Ihmisparka, todennäköisesti hän saa kuulla paljon valitusta.
Pääasiallisia syitä sanotaan olevan kaksi; vähentynyt kysyntä ja digitalisointi.
Ensimmäinen on helppo ymmärtää, jos laittaa oven lukkoon ja muuttaa pois, asiakkaita on vähemmän, toisin sanoen vähentynyttä kysyntää.
Digitalisointi itsessään ei ole mikään syy keskittää henkilökuntaa isompaan kaupunkiin, päinvastoin digitaaliset ratkaisut antavat mahdollisuuden hoitaa suljettujen konttoreiden palvelun mistä tahansa, ehkä Nauvosta, missä koko Paraisten kaupungin talousosasto istuu.
Toki, on helppo myydä ajatus, että tarvitaan luova ympäristö kehittämään henkilökunnan pätevyyttä ja kehittämään uusia ideoita ja tokihan suurin osa pankkien palveluista löytyy jo nyt netistä.
Pankkien käytäntö tyhjentää nyt harvaan asutut alueet ja pikkukaupungit, nähtävästi täällä on liian vähän rahaa.
Tämä ei ole pelkästään pankki-ilmiö. Suurelta osin valtion viranomaiset, Kela, verohallinto, tuomioistuimet ja monet muut noudattavat samaa mallia ja logiikkaa.
Mitä tämä kertoo yhteiskunnastamme?
Vilpitön optimisti sanoo, että se on todiste nykyaikaisista verkkopohjaisista ratkaisuista, missä asiakkaan ei tarvitse viettää tarpeetonta aikaa juoksemalla rappusissa. Sitä kutsutaan luonnolliseksi kehitykseksi, eikö totta?
Huomaamme kuinka itäinen ja pohjoinen Suomi tyhjentyy ja miten kasvu keskittyy harvoille pääkaupunkiseutu eturintamassa. Kaikki puheet siitä, kuinka digitalisointi pelastaa haja-alueet ja puheet etätöistä kuulostavat tyhjiltä.
Työpaikat karkaavat suuriin kaupunkeihin. Ensin vietiin henkilökohtainen palvelu saaristosta ja sen perään Paraisten keskustasta. Ajan myötä ihmisillä on taipumus muuttaa työpaikkojensa perässä, mitä kauemmas ne menevät, sitä todennäköisemmin he muuttavat.
Hälyttävintä kehityksessä on se signaali, jonka se antaa.
Pankit, valtio ja liian monet heidän mukanaan huutavat: Asutte väärässä paikassa! Emme halua olla täällä! Emme usko paikallisen yhteisönne elinvoimaisuuteen!
Masentavaa, jos käy niin kuin ilmeisesti on laskettu, vaara on ilmeinen, kun katsoo väestötietoja.
Onneksi on myös vahvoja vastavoimia. On niitä, jotka uskaltavat, haluavat ja näkevät mahdollisuudet, jotka ovat argumentteja vastaan ja näkevät potentiaalin.
Katsokaa Piffeniä. Teaterboulagea, saariston yrittäjiä, Houtskarin kultuurikiltaa, esimerkkejä on paljon.
Katsokaa ennen kaikkea yksittäisiä pioneereja, jotka uskaltavat ottaa askeleen, jotka näkevät etuja luonnossa, läheisyydessä ja jotka kykenevät käyttämään nykyajan valtavaa tarjontaa, eikä pelkästään keskittämiseen ja poissuuntaamiseen, vaan päinvastoin.
Kaikesta huolimatta on useita, jotka uskovat paikallisen yhteisömme hyvään tulevaisuuteen – jotka uskovat tulevaisuuteen siellä missä he asuvat.
Presidentti totesi uuden vuoden puheessaan, että meidän pitää lopettaa toistemme vihaaminen netissä ja käyttäytyä ihmisinä toisiamme kohtaan, hyvin sanottu. Meidän pitäisi luultavasti lisätä, että sama koskee myös kotiseutuamme, enemmän positiivista puhetta ja kirjoittelua luo parempaa tunnelmaa ja eteenpäin ajattelua.
Hyvä ja positiivinen kertominen paikallisen yhteisömme elämänlaadusta voi siirtää vuoria. Kun siirrämme vuoria, tulevat pankit varmasti perässä.
Folke Öhman
Paraisten entinen kaupunginjohtaja
käännös Timo Järvenpää
Kommentoi