Kevät ei ole vain muuttolintujen ja leskenlehtien, sinitiaisten, peippojen ja valkokirjavien jänisten aikaa. Yhtä varmasti kuin jänis pudottaa talviturkkinsa ja armas aika koittaa, niin tämän sanomalehden kolumneihin ilmestyy viikosta toiseen toinen erehtymätön kevään merkki: vuosikokousilmoitukset. Kun seudulla on satoja yhdistyksiä, pidetään myös satoja vuosikokouksia ja kevätkokouksia ja kaikkea, miksi niitä säännöissä kutsutaankin. Säännöt ovat kaiken A ja O vuosikokouksen kannalta. Se onkin hyvä asia, sillä muuten ne unohdettaisiin pian kokonaan.
Sitten ne velvollisuudentuntoiset yhdistysjäsenet ilmestyvät paikalle ilmoitettuna aikana ja ilmoitettuun paikkaan. Ne, jotka eivät yleensä saavu paikalle, eivät saavu. Eivät koskaan. Se ei lue säännöissä, mutta niin se menee. Vuosikokousten kanssa on paljon sellaista joka vain on niin kuin se on – niin kuten aina.
Onko ehdotuksia kokouksen puheenjohtajaksi? Vastaus: istuva. Ehdotusta kannatetaan oikealta ja vasemmalta: kannatetaan! Vanhan ketun kommentti: kokousvirkailijoiden valintaa ei tarvitse kannattaa. Kokouksen varapuheenjohtaja? Sama laulu. Sama kommentti vanhalta ketulta. Sihteeri? Jopa vanha kettu antaa periksi. Eikö meidän pitäisi aloittaa kahvilla? Pöytäkirjan tarkastajat voivat toimia ääntenlaskijoina. Äänestystä ei silti tule. Ei tänäkään vuonna. Lakisääteiset asiat esityslistalla, kukaan ei ole esittänyt muita asioita. Kuten aina.
Vuosikokouksella on lakisääteinen liturgia. Edellisestä vuodesta tehdään yhteenveto, tilinpäätös hyväksytään, vastuuvapaus myönnetään tilivelvollisille. Pitäisikö hallituksen jättää huone? Jääkö ketään jatkamaan kokousta, jos hallitus jättää huoneen? Lisää kahvia. Uusi tilintarkastaja on ehkä valittava – vai kutsutaanko sitä toiminnantarkastajaksi? Hallitukseen tarvittaisiin uusia osaajia. Kuka jatkaa puheenjohtajan tehtävässä? Siinä syy näiden kokousten väliin jättämiselle – silloin vältyt siitä että sinut valitaan kaikenlaisiin tehtäviin!
Viimeistä kolumniani kirjoittaessani kehuin saaristokaupunkia yhdistävää yhdistysvoimaa, sen suurta merkitystä yhteiskunnan kehitykselle viime vuosisadalla. Jokainen, joka vierailee nykyään yhdistyksen vuosikokouksessa, varmaan ihmettelee, mikä on tämän yhdistysvoiman todellinen tilanne. Se, kuinka moni osallistuu vuosikokoukseen, ei onneksi mittaa yhdistyksen hyvinvointia ja elinvoimaa. Suuri enemmistö yhdistyselämään hakeutuvista ei osallistu vuosikokouksiin. Tärkeintä on se, mitä tekee itse toiminnassa.
Tietysti vuosikokouksetkin ovat tärkeitä ja ne ansaitsisivat todennäköisesti hieman enemmän kiinnostusta jäsenistöltä. Vuosikokouksessa kirjoitetaan yhdistyksen historiaa pala kerrallaan yhdistysjärjestyksen mukaisesti. Siellä muotoillaan toiminnan puitteet ja suuntaviivat. Siellä hallitus on vastuussa siitä, kuinka hyvin se onnistui johtamaan yhdistystä valittuun suuntaan. Ja niille, jotka istuvat hallituksessa ja vetävät raskasta taakkaa, tuntuu itse asiassa arvokkaammalta ja inspiroivammalta, kun ihmiset ilmestyvät kokouksiin, kun jäsenet ovat kiinnostuneita koko yhdistyksen hyvinvoinnista. Yksittäiselle jäsenellekin voi olla yhtä arvokasta ja innostavaa osallistua vuosikokoukseen ja osallistua päätöksentekoon päivän ajan. Tai puoli tuntia. Harvemmin se nykyään kestää kauemmin. Niin se vain on.
Andreas von Bergmann
Pargas IF:n puheenjohtaja
Yhdistysaktiivi
Käännös: Tuuli Meriläinen
Kommentoi