Thor Pedersen on tanskalainen, joka on lentämättä käynyt 203:ssa maapallon maassa. Tämä vei aikaa yhdeksän vuotta. Näimme hänet televisiossa viime syksynä, ja hän sanoi yhden asian, joka jäi mieleeni. Matkustaminen ympäri maailmaa ja uusien ihmisten tapaaminen on kuin käänteinen lotto. Joskus häviät, mutta useimmiten voitat.
Pederseniin verrattuna en ole juurikaan matkustanut, mutta olen kokenut tarpeeksi ollakseni samaa mieltä hänen kanssaan – yleensä voittaa. Toki minuakin on huijattu, mutta en koskaan loukkaantunut. Olen kuitenkin saanut paljon apua, kokenut suuren yhteenkuuluvuuden ja luottamuksen.
Matkustaminen ja ihmisiin eri puolilta maailmaa tutustuminen tekee maailmasta paljon monimutkaisemman. Olisi helpompi olla asennoitua sellaisiin maihin kuin Jemen, jos minulla ei olisi siellä kaksi vanhaa luokkakaveria, jotka molemmat työskentelevät matematiikan yliopisto-opettajina. Jemenissä on muutakin elämää kuin ne loputtomat terroristien kansoittamat aavikkokukkulat – kuvitelma, jonka voi saada seuraamalla uutisia.
Vietimme kaikki juhlapyhät yhdessä sisäoppilaitoksessa Kiinan Wuhussa, olipa kyseessä sitten kristillinen, aasialainen tai muslimien juhla. Joulu oli hankala luokkatovereilleni Jemenistä. Yksi ei aikonut viettää joulua! Toinen heistä uskaltautui neljänteen kerrokseen, jossa juhlat olivat käynnissä, ja istuutui koristeiden sekaan tonttulakissa ja Coca-Cola -tölkki kädessään.
Jälkeenpäin pohdin paljon, millainen sisäinen prosessi sen on täytynyt olla. Saavut Jemenistä, koska olet erityisen hyvä matematiikassa ja pääsit vaihto-opiskelijaksi, ja sitten päädyt keskelle tätä sekamelskaa. Kukaan Wuhussa opiskeleva ei ollut erityisen kansainvälinen, sillä silloin ei matkusta sinne vaan jonnekin toiseen kaupunkiin. Päädyt Wuhuun ja olet yleensä lähes ainoa omasta maastasi. Se tarkoittaa myös sitä, että sinun on pakko seurustella melko paljon muualta maailmasta ja kulttuureista saapuneiden ihmisten kanssa. Se on uskomattoman viihdyttävää ja erittäin opettavaista.
Jemenistä kotoisin oli myös Ali, joka osasi kiinaa jo tarpeeksi hyvin opiskellakseen ainetieteellisessä tiedekunnassa, mutta hän oli myös opiskellut Moskovassa ennen Wuhuun tuloaan, joten hänellä ei ollut ongelmia alkoholin tai joulun kanssa. Yhtenä iltana, sen jälkeen kun he olivat käyneet yökerhossa ruandalaisen Johnin kanssa, pohjakerroksen ikkuna räjähti juuri heidän saapuessaan sisäoppilaitokseen. Johnin huoneessa oli syttynyt tulipalo, jonka syynä oli todennäköisesti sähkölämmityspeite tai vaurioituneet sähköpistorasiat.
Siihen mennessä olimme heränneet ja huomasimme, että koko käytävä oli täynnä savua. Emme tienneet missä palo oli ja seisoimme parvekkeilla rakennuksen toisella puolella huutamassa apua, kun Ali yhtäkkiä potkaisi huoneeni oven sisään ja huusi, että pääsette ulos portaikosta. Sitten hän juoksi ylös ja alas savun läpi, kunnes kaikki olivat pihalla, lievästi savua hengittäneinä. John oli kuullut huutomme ja juossut rakennuksen ympäri. Hän kiipesi kolmanteen kerrokseen auttaakseen meitä alas sitä tietä, mutta silloin olimme jo alhaalla. Onneksi niin, sillä ainakaan minä en olisi koskaan voinut laskeutua kymmenen metriä betoniseinää pitkin roikkumalla parvekkeelta parvekkeelle (palotikkaita ei ollut). Sen sijaan putosin portaissa ja liu’uin kolmannesta kerroksesta toiseen kerrokseen. Se johti myöhemmin tapaamisen kiinalaisen röntgenlaitteen kanssa, joka näytti siltä kuin se olisi peräisin 1960-luvulta ja todennäköisesti syöpää aiheuttavalta laitteelta. Kun ensimmäisestä yrityksestä ei syntynyt kuvaa, ilmoitin, että tämä riittää, paranen varmasti ilman apua.
Opimme paljon tulipalosta, muun muassa kuinka kiinalaisen yliopiston johto käsittelee tällaisia onnettomuuksia, ja opin, että vakavan paikan tullen, useimmat ihmiset ovat valmiita altistumaan vaaralle auttaakseen jotakuta toista.
Uskalla tutustua ihmisiin muista kulttuureista, yleensä voitat!
Alice Björklöf
Käännös: Tuuli Meriläinen
Kommentoi